maanantai 26. syyskuuta 2011
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Hei, Suomi
Vastapäivään-blogi on tullut tiensä päähän. Se oli pitkä ja mutkitteleva tie, jonka varrella näin kauniita asioita, joita tuskin unohdan koskaan. Kuusi kuukautta Australian ihmemaassa tuntuvat nyt kaukaisilta, mutta kokemuksena ne olivat paljon enemmän kuin odotin.
Eilen ylitin sillan Pikisaaresta kohti teatteria ja kirjastoa. Oranssi keskipäivän aurinko liekehti kahden sormenleveyden verran horisontista ja yritti teeskennellä olevansa sama taivaankappale kuin toisella puolen maailmaa. En ennen ollut ymmärtänyt, millainen on Suomen talvi.
Ajaessani pyörällä ihmiset tuijottivat minua. Minulla kesti vähän aikaa tajuta, että minussa ei ollut mitään ihmeellistä, vaan se oli oululaisten tapa tervehtiä vastaantulijaa. Pienet asiat ovat erilaisia, suurista en vielä osaa sanoa.
Vastapäivään-blogi kiittää jälleen kaikkia lukijoita. Kirjoittaja siirtyy uusien projektien pariin, mutta nykyään on vain puhelinsoiton päässä.
Eilen ylitin sillan Pikisaaresta kohti teatteria ja kirjastoa. Oranssi keskipäivän aurinko liekehti kahden sormenleveyden verran horisontista ja yritti teeskennellä olevansa sama taivaankappale kuin toisella puolen maailmaa. En ennen ollut ymmärtänyt, millainen on Suomen talvi.
Ajaessani pyörällä ihmiset tuijottivat minua. Minulla kesti vähän aikaa tajuta, että minussa ei ollut mitään ihmeellistä, vaan se oli oululaisten tapa tervehtiä vastaantulijaa. Pienet asiat ovat erilaisia, suurista en vielä osaa sanoa.
Vastapäivään-blogi kiittää jälleen kaikkia lukijoita. Kirjoittaja siirtyy uusien projektien pariin, mutta nykyään on vain puhelinsoiton päässä.
lauantai 1. tammikuuta 2011
Suomi
Suomi on kaukaisen auringon ja suorien puiden maa.
Heitin hyvästit auringolle jossakin Helsingin yllä ja sukelsin harmaaseen ei-aivan-päivään. Hengitys huuruaa, ja ihmiset puhuvat outoa kieltä. Silti tuntuu oudon hyvältä olla taas kotona.
Hyvää uuttavuotta!
Heitin hyvästit auringolle jossakin Helsingin yllä ja sukelsin harmaaseen ei-aivan-päivään. Hengitys huuruaa, ja ihmiset puhuvat outoa kieltä. Silti tuntuu oudon hyvältä olla taas kotona.
Hyvää uuttavuotta!
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
Kaksi päivää
Joulu tuli ja meni. Aattoilta oli hyvinkin tavallisuudesta poikkeava, sillä ilmeisesti australialaiseen tapaan kuuluu mennä baariin. Leevi and the Leavingsin klassikko ”Jouluaattona kännissä” kuvaa siis tavanomaista joulua eteläisellä pallonpuoliskolla.
Joulupäivä meni rauhallisemmissa merkeissä ja tapania juhlittiin grillaten. Rannan lähellä näin vaaleatukkaisen pariskunnan ja arvelin heidän olevan Ruotsista. Tapasin miehen sattumalta vessassa ja aloin puhua hänellä ruotsia. Seurasi nolo tilanne, sillä hän ei ollut ruotsista. Vaan Suomesta.
Maailma on pieni, ja ehkä se yrittää kertoa minulle jotakin. Sain harjoitella suomea, jota en ole puhunut kunnolla pariin viikkoon. Kohta onneksi pääseen todelliseen kielikylpyyn, tai pitäisikö sanoa kielisaunaan.
Kaksi päivää jäljellä. Sitten alkaa matkustus kohti kotia. Kaksi päivää.
Kaksi päivää.
Joulupäivä meni rauhallisemmissa merkeissä ja tapania juhlittiin grillaten. Rannan lähellä näin vaaleatukkaisen pariskunnan ja arvelin heidän olevan Ruotsista. Tapasin miehen sattumalta vessassa ja aloin puhua hänellä ruotsia. Seurasi nolo tilanne, sillä hän ei ollut ruotsista. Vaan Suomesta.
Maailma on pieni, ja ehkä se yrittää kertoa minulle jotakin. Sain harjoitella suomea, jota en ole puhunut kunnolla pariin viikkoon. Kohta onneksi pääseen todelliseen kielikylpyyn, tai pitäisikö sanoa kielisaunaan.
Kaksi päivää jäljellä. Sitten alkaa matkustus kohti kotia. Kaksi päivää.
Kaksi päivää.
perjantai 24. joulukuuta 2010
Erilainen joulu
Nyt se on täällä. Jouluaatto, joka Australiassa on nimensä veroinen – siis vain aatto. Joulupäivä on varsinainen juhlapäivä, jolloin syödään ja jaetaan lahjat.
Vastapäivään-blogi kiittää lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille rauhallista joulua.
Vastapäivään-blogi kiittää lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille rauhallista joulua.
torstai 23. joulukuuta 2010
Joulu tulla kolkuttaa
Täällä on jo joulukuun 23. päivä, mutta joulusta ei näy merkkiäkään. Missä on lumi, missä pimeys, missä ostovimmasta kurtistuneet kulmat?
Port Macquarie toivotti minut tervetulleeksi aurinkoisen hautovalla päivällä. Kauhulla mietin, minkälainen on siirtymä -25 asteen Suomeen. Ilmastonmuutos ei välttämättä ole edes suurin muutos. Elämä Oulussa on jatkunut vanhaan tapaansa ilman minua, ja nyt minun pitää taas liittyä virtaan. Tämä lyhyt kiertotie jää viimein menneisyyteen.
Kuusi kuukautta sitten lähdin, reppu selässä ja avainnippu taskussa. Avaimia oli vain yksi ja se kuului munalukkoon, joka roikkui rinkastani. Se oli kotini avain. Alussa olin kuin etana, joka kantaa kotinsa selässään, sitten löysin kodin Newcastlesta. Sen jättäminen oli vaikeaa. Kuukauden kiersin maailmaa koditonna, ja nyt ajatus paikalleen pysähtymisestä tuntuu hyvältä.
Kohta lisään avaimia nippuuni. Munalukon avainta en kuitenkaan ota pois.
Port Macquarie toivotti minut tervetulleeksi aurinkoisen hautovalla päivällä. Kauhulla mietin, minkälainen on siirtymä -25 asteen Suomeen. Ilmastonmuutos ei välttämättä ole edes suurin muutos. Elämä Oulussa on jatkunut vanhaan tapaansa ilman minua, ja nyt minun pitää taas liittyä virtaan. Tämä lyhyt kiertotie jää viimein menneisyyteen.
Kuusi kuukautta sitten lähdin, reppu selässä ja avainnippu taskussa. Avaimia oli vain yksi ja se kuului munalukkoon, joka roikkui rinkastani. Se oli kotini avain. Alussa olin kuin etana, joka kantaa kotinsa selässään, sitten löysin kodin Newcastlesta. Sen jättäminen oli vaikeaa. Kuukauden kiersin maailmaa koditonna, ja nyt ajatus paikalleen pysähtymisestä tuntuu hyvältä.
Kohta lisään avaimia nippuuni. Munalukon avainta en kuitenkaan ota pois.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)