Luovuus kiertää

Energia ei katoa, se kiertää. Jotain samaa on myös luovuudessa.

Kun kirjoitan tätä, kuuntelen samalla musiikkia. Kun suunnittelin työtäni graafisen suunnittelun kurssille, katselin muiden tekemiä CD-kansia. Ja kuuntelin musiikkia. Niistä ammensin inspiraatiota, jotta sain luotua jotain omaa.

Oliko se sittenkään omaani? Jos kaikki laulut onkin jo tehty, kuten Sani laulaa. Kaikki piirrokset piirretty ja tarinat kerrottu. Ehkä toistan tietämättä sitä, mitä muut ovat tehneet ennen minua. Tämänkään kirjoituksen ajatukset eivät ole omaperäisiä, vaikka tekstin muoto saattaa olla ainutlaatuinen.

Jos kirjoitan monta juttua putkeen, minusta alkaa tuntua kuin luovuuteni alkaa ehtyä. Mutta jos pidän päivän tauon, keksin taas kirjoitettavaa. Aivan kuin varantojeni täytyisi täyttyä välillä. Valkoisen paperin kammo iskee silloin, kun luovuus on hetkellisesti käytetty täysin loppuun.

Onneksi minussa on osa Shakespearea. Leinoa minussa ei luultavasti ole palaakaan, mutta Ciceroa, Caesaria ja Lallia saatan omistaa hitusen. Muutaman atomin verran itse asiassa. Energia kiertää, luovuus kiertää ja maalliset jäännöksemme kiertävät. Seuraavan kerran, kun en keksi mitään sanottavaa, annan Ciceron sovittaa sanat suuhuni.

Nihil nisi bene de mortuis. Muuten olisin kirjoittanut jotakin Tony Halmeesta ja siitä, miten kolmensadan vuoden päästä tulevaisuudessa kaikissa suomalaisissa on pieni pala häntä. Luoja meitä varjelkoon.