Myötäpäivään

Matka jatkuu osoitteessa http://myotapaivaan.blogspot.com.

Hei, Suomi

Vastapäivään-blogi on tullut tiensä päähän. Se oli pitkä ja mutkitteleva tie, jonka varrella näin kauniita asioita, joita tuskin unohdan koskaan. Kuusi kuukautta Australian ihmemaassa tuntuvat nyt kaukaisilta, mutta kokemuksena ne olivat paljon enemmän kuin odotin.

Eilen ylitin sillan Pikisaaresta kohti teatteria ja kirjastoa. Oranssi keskipäivän aurinko liekehti kahden sormenleveyden verran horisontista ja yritti teeskennellä olevansa sama taivaankappale kuin toisella puolen maailmaa. En ennen ollut ymmärtänyt, millainen on Suomen talvi.

Ajaessani pyörällä ihmiset tuijottivat minua. Minulla kesti vähän aikaa tajuta, että minussa ei ollut mitään ihmeellistä, vaan se oli oululaisten tapa tervehtiä vastaantulijaa. Pienet asiat ovat erilaisia, suurista en vielä osaa sanoa.

Vastapäivään-blogi kiittää jälleen kaikkia lukijoita. Kirjoittaja siirtyy uusien projektien pariin, mutta nykyään on vain puhelinsoiton päässä.

Suomi

Suomi on kaukaisen auringon ja suorien puiden maa.

Heitin hyvästit auringolle jossakin Helsingin yllä ja sukelsin harmaaseen ei-aivan-päivään. Hengitys huuruaa, ja ihmiset puhuvat outoa kieltä. Silti tuntuu oudon hyvältä olla taas kotona.

Hyvää uuttavuotta!