Christchurch – kaunis kaupunki

Eilen jätin länsirannikon taakseni ja kulutin päivän ajamalla bussilla takaisin Christchurchiin. Lentoni takaisin Australiaan lähtee aikaisin tiistaiaamuna, joten minun piti olla täällä viimeistään tänään. Suunnitelmani oli kierrellä kaupoissa, joten minun oli pakko tulla jo eilen, sillä Uuden-Seelannin bussisysteemi ei ole järin kattava ja jos olisin hypännyt bussiin tänään, olisin ollut perillä vasta kuuden aikaan.

Päätös lähteä eilen osoittautui hyväksi, sillä siirtyessäni Eteläisten Alppien itäpuolelle jätin taakseni harmaan ja sateisin taivaan. Christchurchissa, Garden Cityssa, aurinko paistoi ja ilma oli helteinen. Heitin tavarani huoneeseeni ja lähdin juoksulenkille.

Kaupungin kasvitieteellinen puutarha oli oiva lähtöpaikka ja sieltä hölkkäilin kauniiden puistojen läpi ja nautin viimeisistä raikkaista kesäpäivistä, joita vietän eteläisellä pallonpuoliskolla. Australiassa nimittäin on kuumaa ja painostavaa.

Tänä aamuna katsoin lompakkooni ja huomasin, että olin aika onnistuneesti käyttänyt kaiken käteisen, mitä oli varannut Uutta-Seelantia varten. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minulla olisi nyt rahaa shoppailla, mutta vierailu Franz Josephin jäätiköllä vähensi käteisvarojani. Osassa kaupungin kauppoja on nyt menossa talvivaatteiden roima alennusmyynti, joten jos löydän hyvän talvitakin niin ostan sen. En tiedä, miten kaikki tavara mahtuu laukkuihini, jotka tuntuvat kärsivän keski-iästä: vaikka en laita mitään uutta niiden sisälle, ne tuntuvat lihovan.

Huomenaaamulla sanoin hei hei, hobittimaa ja palaan Ihmemaa Oziin.

Totuuksia

Yhden päivän aikana voi oppia yllättävän monta asiaa. Yksi tai kaksi asiaa voisi olla odotettavissa, mutta kolmen asian oppiminen – se on yllättävää. Vastapäivään-blogi omistaa tämän päivän itsensä sivistämiselle ja esittelee kolme totuudenjyvästä.

1. Kaksi päivää Arthur's Passissa on liikaa. Saavuin tänne tänä aamuna ja aioin rentoutua ja lähentyä luonnon kanssa. Reppuun olin pakannut piirustusvälineet, joita ajattelin opetella käyttämään. Kello kahden aikaan iltapäivällä tämän listan kaksi ensimmäistä asiaa oli tullut selväksi.

2. Rentoutuminen on vain toinen nimitys tylsistymiselle. Pakkasin piirustusvälineeni kassiin ja lähdin etsimään maisemaa, jonka ikuistaisin paperille. Löysin sen muutaman sadan metrin päästä hostellista, pienen joen varrelta. Istuin alas, kuuntelin lintujen laulua, annoin auringon lämmittää ja aloin hahmotella maiseman muotoa. Se oli oikein mukavaa. Ensimmäisen puolen tunnin ajan. Sitten se oli varsin miellyttävää. Puolentoista tunnin jälkeen se oli suorastaan tylsää. Neljään mennessä listan kaikki kolme kohtaa olivat käyneet päivänselviksi.

3. Vesiputouksen piirtäminen on vaikeaa. Ensimmäisestä yrityksestä lannistumatta päätin kivuta läheisen vesiputouksen luo. Se oli oikein kaunis ja vaikuttava, joten istuin alas ja aloin hahmotella sitä paperille. Puolen tunnin päästä tajusin, että virtaavaa vettä on todella vaikea kuvata lyijykynällä. Yritin parhaani, mutta lopputulos näytti joltain, jonka seitsemänvuotias elähtänyt taitelija voisi saada aikaan LSD:n vaikutuksen alaisena.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, lauloivat jo antiikin kreikkalaiset. Se pätee myös eteläisellä pallonpuoliskolla.

Kolmantena päivänä

Kolmantena päivä ylös, ulos ja Arthur's Passiin. Ja sassiin.

Muutaman päivän lepo teki terää, sillä nenä ei enää vuoda ja pikku köhä on ainoa, mikä muistuttaa menneistä taudeista. Huomenna hyppään bussiin ja suuntaan vuorten juurelle, josta toivottavasti löydän henkilökohtaisen voimaeläimeni. Tai ainakin piirtämisen ja valokuvaamisen arvoisia maisemia.

Olen ollut tähän asti ollut onnekas, sillä en ole hukannut mitään elintärkeää. Tim hukkasi iPhonensa, varastutti kannettavansa ja nykyinen huonekaverini etsii Mastercardiaan toivottomasti. Simonin hattu ja t-paita katosivat Fidzillä. Tietääkseni ainoa asia, jonka olen kadottanut on puolen kilon pastapussi.

Katselin tänään, millaisia vaihtoehtoja minulla on Ouluun pääsemisen suhteen. Tällä hetkellä minulla on lento Frankfurtista Helsinkiin, josta ajattelin hypätä junaan. Äskettäin aloin ajatella, että muutaman satasen lisämaksu vähän helpommasta ja nopeammasta kotiinpalusta ei välttämättä olisi huono idea.

Finnairin lennot Helsingistä Ouluun tuona päivänä maksavat noin 400 euroa. Kummallista kyllä lento Frankfurtista Helsingin kautta Ouluun maksaa vain 180 euroa, jos ostan sen Kilroy Travelsin kautta. Edellä mainitun lennon ensimmäinen osa sattuu olemaan se lento, joka minulla on jo varattuna. Täydellisessä maailmassa, jossa lentomatkustaminen on yksinkertaista, voisin ostaa vanhan lipun lisäksi lipun Frankfurtista Ouluun ja lentää välin Frankfurt-Helsinki kahdella lipulla. Maailma ei taida kuitenkaan olla täydellinen.

Ympyrä sulkeutuu

Aamuyön tunteina viimeinenkin saksalainen ratsasti auringonnousuun. Tapasimme Simonin kanssa ensimmäisenä iltana Newcastlen saapumisen jälkeen, ja tänään hän lentää takaisin kotiin. Vähän alle kuusi kuukautta on nyt takana päin ja monet ystäväni ovat jo kotimaan kamaralla. Oma matkani jatkuu vielä.

Alkuperäinen suunnitelmani oli suunnata tänään bussilla pohjoiseen ja etsiä joku luonnonkaunis pikkukylä, jossa viettää päivä tai pari. Viikon verran vaivannut ärsyttävä pikkuköhä yltyi kuitenkin kurkkukivuksi ja Niagaran lailla vuotavaksi nenäksi. Olin taistellut tautia vastaan nenäsuihkeen ja adrenaliinin voimalla, mutta eilen se otti niskalenkin. Varasin siis hostellin Christchurchista toiseksi päiväksi ja parantelen itseäni täällä ennen matkan jatkamista.

Paras YHA:n hostelli tällaisen päivän viettämiseen olisi Methvenissä. Ilmainen netti, 20 dollaria yöltä maksava punkka ja kuolleeksi julistamista odottava ilmapiiri. Kylä on kuitenkin parin tunnin matkan päässä, eikä siellä enää ole mitään koettavaa. Matkan uuvuttamalle reissulasselle se olisi kuitenkin oiva varikkopysähdys.

Tasan viikon päästä lennän takaisin Australiaan joulua viettämään. Suunnitelman muutos tuntuu nyt hyvältä idealta, sillä lennon vaihtaminen ei maksanut kuin 25 dollaria, mikä on pieni hinta tuttujen kasvojen näkemisestä. Australia kuitenkin tuntuu jo taaksejätetyltä elämältä, joten nähtäväksi jää, millainen on jälleennäkeminen tuon kenguruiden kotimaan kanssa.

Maa on niin kaunis

Tänään heitimme hyvästit suomalaisille tytöille, jotka jatkoivat matkaansa Queenstowniin. Simonin kanssa ajoimme Mt Cookille, jonka maisemat olivat kauneimmat tähän mennessä. Lumihuippuiset vuoret kimaltelivat auringonpaisteessa, joka tuntui iholla kuumalta. Kylmä tuuli kuitenkin puhalsi vuorten välissä, joten takille oli tarvetta.

Oma auto osoittautui taas erittäin käteväksi, sillä pystyimme liikkumaan vapaasti niin pitkiä kuin lyhyitäkin matkoja. Itse en tainnut tänään ajaa ollenkaan, vaan Simon hoiti kuskin hommat. Se sopi minulle mainiosti, sillä pystyin paremmin ihailemaan maisemia.

Huomenna ajamme etelämmäs, mutta emme aivan Queenstowniin asti. Road trip Uudessa-Seelannissa on melkeinpä ollut mukavampi kuin matka Australian punaiseen keskukseen. Täällä välimatkat ovat lyhyempiä ja maisemat vaihtelevampia. Australian takamailla kirjoittelin päiväkirjaani tunteja putkeen, koska näkymä auton ikkunasta vaihtui niin hitaasti. Täällä tuntuu, että en raaski irrottaa katsettani maisemasta.
Molemmilla matkoilla oli omat hyvät puolensa, ja olen tyytyväinen, että olen saanut tehdä ne molemmat. Onneksi toinen ei ole vielä lopussa.

Road Trip Vol. 2

Hyvin vähäisellä suunnittelulla vuokrasimme Simonin kanssa pienen henkilöauton, jolla lähdimme valloittamaan Uutta-Seelantia. Hostellissa tapasin sattumalta suomalaisia: siskokset, joista toisen kanssa olin muinoin ollut antiikin kreikan alkeiskurssilla. Maailma tosiaan on joskus aika pieni. He hyppäsivät kyytiimme ja ajoimme Christchurchista kuvankauniiden kylien läpi Twizeliin, johon jäimme yöksi.

Oli kiva kuulla suomea pitkästä aikaa. Fidzin lautalla kuulemani suomi oli laiskannarisevaa Salatut elämät -suomea, mutta tytöt olivat molemmat Oulusta, joten sain viimein kuulla Suomen kauneinta murretta. Suomen puhuminen toisaalta tuntui hyvin vaikealta. Olen ollut englantimoodissani niin kauan, että kielen vaihtaminen on aika työlästä.

Auton vuokraaminen oli oikea valinta. Autossa on automaattivaihteisto, mikä tekee sen ajamisesta naurettavan helppoa. Mutkaisilla vuoristoteillä ajaminen on mieleenpainuva kokemus, koska jokaisen mutkan takaa tuntuu paljastuvan edellistä hienompi maisema. Eilen ajoimme vuorijonon toiselle puolelle, ja yhtäkkiä harmaa pilvipeitto väistyi kirkkaansinisen taivaan tieltä. Yksityisautoilun etuja on myös se, että pysähtyä voi milloin vain, joten emme vain kiitäneet kuvauskohteiden ohi.

Tänään määränpäänä on Mt Cook. Se tarkoittaa sitä, että on aika kaivaa kaikki liikenevät vaatekappaleet laukusta ja alkaa harrastaa kerrospukeutumista. Pieni nuhanpoikanen kolkuttelee jo nenäonteloissa, mutta toivottavasti se ei kasva aikuiseksi ihan lähiaikoina.

Makupaloja kotiinpaluusta

Christchurchin lentokentällä minua odotti ikävä yllätys. Sama yllätys oli kyllä odottanut jo Nadin satamassa, mutta silloin olin laittanut sen huonojen ottomaattien syyksi. En saanut nostettua käteistä, sillä kone ilmoitti PIN-numeron olevan väärä.

Onneksi matkustin Simonin kanssa, ja hän nosti minullekin käteistä. Jos olisin ollut yksin, en tiedä mitä olisin tehnyt. Lentokentällä siirsin lentoni viikkoa aikaisemmaksi: Suomeen palaan yhä uudeksivuodeksi, mutta joulun vietän Port Macquariessa, Australiassa parin kaverin luona. Pikainen vilkaisu tilille paljasti, että minun ei kannata vietää loppuaikaa Uudessa-Seelannissa, koska en olisi voinut tehdä mitään.

Simon lentää takaisin isänmaahansa joulukuun 14. päivä ja minä lennän 21. päivä. Yhdessä kierrämme Uutta-Seelantia joko autolla tai bussilla. Huomenna sekin selviää. Päämääränpäänä on Queenstown, jossa aiomme hypätä ainakin benji-hypyn.

Tänään tutustuimme Christchurchin tarjontaan: kävimme Antarctica-keskuksessa ja ilmailumuseossa. Jälkimmäisessä ehdimme kiertää vain 45 minuuttia, sillä saavuimme sinne vähän liian myöhään. Se, mitä näimme, vaikutti kuitenkin mielenkiintoiselta. Sisäänpääsymaksua ei myöskään ollut, joten rahalleen sai todella vastinetta.

Tilanne oli vähän erilainen Antarctica-keskuksen kanssa: 65 dollarin pääsymaksu ei aivan vastannut tarjontaa. Toisaalta se voi johtua siitä, että Etelänavan ihmeet eivät olleet kovin ihmeellisiä Suomessa koko elämänsä asuneelle. Näyttelyssä esiteltiin muun mussa kerrospukeutumista ja lumikelkkoja. Kohokohtiin kuului lumimyrskyä simuloiva huone, jonka lämpötila oli -5 celsius-astetta. Tuulettimet puhalsivat kylmän ilman liikkelle ja näytöiltä luimme, että pakkasen purevuus oli -18.

Samanlainen kokemus minua luultavasti odottaa Helsingin lentokentällä. Ehkä tämänpäiväinen oli sopiva makupala tulevaisuudesta. Pehmeä lasku todellisuuteen. Tai sitten jäätävä muistutus siitä, että maailmassa on paikkoja, jossa ulos astuakseen pitää pukea lisää vaatteita päälle.

Matkasuunnitelmia

Aika Newcastlessa alkaa käydä vähiin. Lämpötila huitelee 25 asteen paremmalla puolella (lukija saa itse päättää, kumpi on parempi) ja aurinko pilkottaa pilvien välistä. Kouluhommista jäljellä on enää lyhyehkö latinan essee ja Vergilius-kommentaari. Palautuspäivä on perjantaina, minkä jälkeen koittaa katkeransuloinen vapaus.

Kotiin olen tulossa yhä 31.12. Juuri ajoissa juhlimaan uuttavuotta. Sitä ennen tarkoituksena on lähteä käymään Fijillä ja Uudessa-Seelannissa. Matkaan lähtee kaksi saksalaista, tällä kertaa Simon ja Tim. Lähdemme 23. päivän tienoilla Fijille, jossa hulluttelemme pari viikkoa.

Noin 4. päivä joulukuuta lennämme Simonin kanssa Uuteen-Seelantiin, jossa kiertelemme yhdessä viikon ajan ennen kuin Simon lentää takaisin isänmaahansa. Tim tosiaan lähtee jo joulukuun alussa takaisin Saksaan. Itse jatkan matkustelua omillani parin viikon ajan ennen kuin palaan joulun jälkeen Sydneyhin, josta lennän kotiin.

Pankkitii näyttää vielä vihreää, joten matkasuunnitelmien pitäisi onnistua. Ehkäpä yritän löytää Uudesta-Seelannista jotain hanttihommaa, jolla lihotan kukkaroani. Yhtä kaikki kohta Newcastle ja Australia jää taakse, mikä on aika surullista, mutta edessä on silti puolitoista kuukautta aikaa kerätä kivoja kokemuksia vyön alle.