Uutisissa tänään

Suomi, täältä tullaan!

Kaksi päivää

Joulu tuli ja meni. Aattoilta oli hyvinkin tavallisuudesta poikkeava, sillä ilmeisesti australialaiseen tapaan kuuluu mennä baariin. Leevi and the Leavingsin klassikko ”Jouluaattona kännissä” kuvaa siis tavanomaista joulua eteläisellä pallonpuoliskolla.

Joulupäivä meni rauhallisemmissa merkeissä ja tapania juhlittiin grillaten. Rannan lähellä näin vaaleatukkaisen pariskunnan ja arvelin heidän olevan Ruotsista. Tapasin miehen sattumalta vessassa ja aloin puhua hänellä ruotsia. Seurasi nolo tilanne, sillä hän ei ollut ruotsista. Vaan Suomesta.

Maailma on pieni, ja ehkä se yrittää kertoa minulle jotakin. Sain harjoitella suomea, jota en ole puhunut kunnolla pariin viikkoon. Kohta onneksi pääseen todelliseen kielikylpyyn, tai pitäisikö sanoa kielisaunaan.

Kaksi päivää jäljellä. Sitten alkaa matkustus kohti kotia. Kaksi päivää.

Kaksi päivää.

Erilainen joulu

Nyt se on täällä. Jouluaatto, joka Australiassa on nimensä veroinen – siis vain aatto. Joulupäivä on varsinainen juhlapäivä, jolloin syödään ja jaetaan lahjat.

Vastapäivään-blogi kiittää lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille rauhallista joulua.

Joulu tulla kolkuttaa

Täällä on jo joulukuun 23. päivä, mutta joulusta ei näy merkkiäkään. Missä on lumi, missä pimeys, missä ostovimmasta kurtistuneet kulmat?

Port Macquarie toivotti minut tervetulleeksi aurinkoisen hautovalla päivällä. Kauhulla mietin, minkälainen on siirtymä -25 asteen Suomeen. Ilmastonmuutos ei välttämättä ole edes suurin muutos. Elämä Oulussa on jatkunut vanhaan tapaansa ilman minua, ja nyt minun pitää taas liittyä virtaan. Tämä lyhyt kiertotie jää viimein menneisyyteen.

Kuusi kuukautta sitten lähdin, reppu selässä ja avainnippu taskussa. Avaimia oli vain yksi ja se kuului munalukkoon, joka roikkui rinkastani. Se oli kotini avain. Alussa olin kuin etana, joka kantaa kotinsa selässään, sitten löysin kodin Newcastlesta. Sen jättäminen oli vaikeaa. Kuukauden kiersin maailmaa koditonna, ja nyt ajatus paikalleen pysähtymisestä tuntuu hyvältä.

Kohta lisään avaimia nippuuni. Munalukon avainta en kuitenkaan ota pois.

Christchurch – kaunis kaupunki

Eilen jätin länsirannikon taakseni ja kulutin päivän ajamalla bussilla takaisin Christchurchiin. Lentoni takaisin Australiaan lähtee aikaisin tiistaiaamuna, joten minun piti olla täällä viimeistään tänään. Suunnitelmani oli kierrellä kaupoissa, joten minun oli pakko tulla jo eilen, sillä Uuden-Seelannin bussisysteemi ei ole järin kattava ja jos olisin hypännyt bussiin tänään, olisin ollut perillä vasta kuuden aikaan.

Päätös lähteä eilen osoittautui hyväksi, sillä siirtyessäni Eteläisten Alppien itäpuolelle jätin taakseni harmaan ja sateisin taivaan. Christchurchissa, Garden Cityssa, aurinko paistoi ja ilma oli helteinen. Heitin tavarani huoneeseeni ja lähdin juoksulenkille.

Kaupungin kasvitieteellinen puutarha oli oiva lähtöpaikka ja sieltä hölkkäilin kauniiden puistojen läpi ja nautin viimeisistä raikkaista kesäpäivistä, joita vietän eteläisellä pallonpuoliskolla. Australiassa nimittäin on kuumaa ja painostavaa.

Tänä aamuna katsoin lompakkooni ja huomasin, että olin aika onnistuneesti käyttänyt kaiken käteisen, mitä oli varannut Uutta-Seelantia varten. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minulla olisi nyt rahaa shoppailla, mutta vierailu Franz Josephin jäätiköllä vähensi käteisvarojani. Osassa kaupungin kauppoja on nyt menossa talvivaatteiden roima alennusmyynti, joten jos löydän hyvän talvitakin niin ostan sen. En tiedä, miten kaikki tavara mahtuu laukkuihini, jotka tuntuvat kärsivän keski-iästä: vaikka en laita mitään uutta niiden sisälle, ne tuntuvat lihovan.

Huomenaaamulla sanoin hei hei, hobittimaa ja palaan Ihmemaa Oziin.

Maailmankansalainen?

Tänään minua on luultu englantilaiseksi (”You're obviously from England”) ja irlantilaiseksi (”You sound a bit Irish”). Jälkimmäinen ei tietenkään suoraan tarkoita, että puhuja luuli minua irlantilaiseksi. Ja ensimmäinen kommentti saattaa johtua hammaskalustoni kunnosta eikä aksentistani.

En itse osaa arvioida, miten vaihtoaika on muuttanut ääntämystäni, mutta jo ensimmäisen viikon aikana Taipeissa huomasin, että kuusikymppisen Oxfordissa koulutetun akateemikon RP-englanti saattaa sopia yliopistoon, mutta ei normaaliin kanssakäymiseen. Vaihdoin siis pitkän aa:n (/sta:f/) äämäisempään varianttiin (/staef/). Vokaalienvälinen aspiroitu /t/ sai antaa tilaa /d/:mäiselle napautukselle. Lisäksi ääntämykseeni ilmestyi häivähdys vokaalinjälkeistä /r/:ää.

Ehkä olisi parempi sanoa, että en osaa tyhjentävästi arvioida, miten vaihto on muuttanut, miten puhun englantia. Lyhyen sananvaihdon aikana pystyn yleensä huijaamaan natiivipuhujia siitä, että olen samassa veneessä. Poikkeuksetta he kuitenkin nimeävät veneen lähtösataman kaukaisemmaksi mahdolliseksi paikaksi.

Eräs australiainen luuli minun olevan Kanadasta. Eräs uusi-seelantilainen nainen oli varma, että olen Englannista, kuten mainitsin. Amerikkalaiset sen sijaan ovat useimmiten saaneet minut kiinni huijauksesta. He ovat aistineet, että minulla on aksentti, joka ei ole heille tuttu. Ja jos puhujalla ei ole amerikkalainen aksentti, amerikkalaisille on aivan sama mistä olet kotoisin. Englanti, Saksa, Eurooppa – ne ovat vain kaukaisia valtioita heidän silmissään.

Aina kaikki ei ole ruusuilla tanssimista tietenkään. Fidzillä tapaamani ruotsalainen kertoi, että hän oli kuullut suomalaisen ääntämyksen, kun puhuin hänelle englantia enkä ollut vielä esitellyt, mistä olen kotoisin. Kiitoksia vain, superruotsalainen Johan, missä ikinä oletkin nykyään.

Totuuksia

Yhden päivän aikana voi oppia yllättävän monta asiaa. Yksi tai kaksi asiaa voisi olla odotettavissa, mutta kolmen asian oppiminen – se on yllättävää. Vastapäivään-blogi omistaa tämän päivän itsensä sivistämiselle ja esittelee kolme totuudenjyvästä.

1. Kaksi päivää Arthur's Passissa on liikaa. Saavuin tänne tänä aamuna ja aioin rentoutua ja lähentyä luonnon kanssa. Reppuun olin pakannut piirustusvälineet, joita ajattelin opetella käyttämään. Kello kahden aikaan iltapäivällä tämän listan kaksi ensimmäistä asiaa oli tullut selväksi.

2. Rentoutuminen on vain toinen nimitys tylsistymiselle. Pakkasin piirustusvälineeni kassiin ja lähdin etsimään maisemaa, jonka ikuistaisin paperille. Löysin sen muutaman sadan metrin päästä hostellista, pienen joen varrelta. Istuin alas, kuuntelin lintujen laulua, annoin auringon lämmittää ja aloin hahmotella maiseman muotoa. Se oli oikein mukavaa. Ensimmäisen puolen tunnin ajan. Sitten se oli varsin miellyttävää. Puolentoista tunnin jälkeen se oli suorastaan tylsää. Neljään mennessä listan kaikki kolme kohtaa olivat käyneet päivänselviksi.

3. Vesiputouksen piirtäminen on vaikeaa. Ensimmäisestä yrityksestä lannistumatta päätin kivuta läheisen vesiputouksen luo. Se oli oikein kaunis ja vaikuttava, joten istuin alas ja aloin hahmotella sitä paperille. Puolen tunnin päästä tajusin, että virtaavaa vettä on todella vaikea kuvata lyijykynällä. Yritin parhaani, mutta lopputulos näytti joltain, jonka seitsemänvuotias elähtänyt taitelija voisi saada aikaan LSD:n vaikutuksen alaisena.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, lauloivat jo antiikin kreikkalaiset. Se pätee myös eteläisellä pallonpuoliskolla.