Hei, Suomi

Vastapäivään-blogi on tullut tiensä päähän. Se oli pitkä ja mutkitteleva tie, jonka varrella näin kauniita asioita, joita tuskin unohdan koskaan. Kuusi kuukautta Australian ihmemaassa tuntuvat nyt kaukaisilta, mutta kokemuksena ne olivat paljon enemmän kuin odotin.

Eilen ylitin sillan Pikisaaresta kohti teatteria ja kirjastoa. Oranssi keskipäivän aurinko liekehti kahden sormenleveyden verran horisontista ja yritti teeskennellä olevansa sama taivaankappale kuin toisella puolen maailmaa. En ennen ollut ymmärtänyt, millainen on Suomen talvi.

Ajaessani pyörällä ihmiset tuijottivat minua. Minulla kesti vähän aikaa tajuta, että minussa ei ollut mitään ihmeellistä, vaan se oli oululaisten tapa tervehtiä vastaantulijaa. Pienet asiat ovat erilaisia, suurista en vielä osaa sanoa.

Vastapäivään-blogi kiittää jälleen kaikkia lukijoita. Kirjoittaja siirtyy uusien projektien pariin, mutta nykyään on vain puhelinsoiton päässä.

Suomi

Suomi on kaukaisen auringon ja suorien puiden maa.

Heitin hyvästit auringolle jossakin Helsingin yllä ja sukelsin harmaaseen ei-aivan-päivään. Hengitys huuruaa, ja ihmiset puhuvat outoa kieltä. Silti tuntuu oudon hyvältä olla taas kotona.

Hyvää uuttavuotta!

Uutisissa tänään

Suomi, täältä tullaan!

Kaksi päivää

Joulu tuli ja meni. Aattoilta oli hyvinkin tavallisuudesta poikkeava, sillä ilmeisesti australialaiseen tapaan kuuluu mennä baariin. Leevi and the Leavingsin klassikko ”Jouluaattona kännissä” kuvaa siis tavanomaista joulua eteläisellä pallonpuoliskolla.

Joulupäivä meni rauhallisemmissa merkeissä ja tapania juhlittiin grillaten. Rannan lähellä näin vaaleatukkaisen pariskunnan ja arvelin heidän olevan Ruotsista. Tapasin miehen sattumalta vessassa ja aloin puhua hänellä ruotsia. Seurasi nolo tilanne, sillä hän ei ollut ruotsista. Vaan Suomesta.

Maailma on pieni, ja ehkä se yrittää kertoa minulle jotakin. Sain harjoitella suomea, jota en ole puhunut kunnolla pariin viikkoon. Kohta onneksi pääseen todelliseen kielikylpyyn, tai pitäisikö sanoa kielisaunaan.

Kaksi päivää jäljellä. Sitten alkaa matkustus kohti kotia. Kaksi päivää.

Kaksi päivää.

Erilainen joulu

Nyt se on täällä. Jouluaatto, joka Australiassa on nimensä veroinen – siis vain aatto. Joulupäivä on varsinainen juhlapäivä, jolloin syödään ja jaetaan lahjat.

Vastapäivään-blogi kiittää lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille rauhallista joulua.

Joulu tulla kolkuttaa

Täällä on jo joulukuun 23. päivä, mutta joulusta ei näy merkkiäkään. Missä on lumi, missä pimeys, missä ostovimmasta kurtistuneet kulmat?

Port Macquarie toivotti minut tervetulleeksi aurinkoisen hautovalla päivällä. Kauhulla mietin, minkälainen on siirtymä -25 asteen Suomeen. Ilmastonmuutos ei välttämättä ole edes suurin muutos. Elämä Oulussa on jatkunut vanhaan tapaansa ilman minua, ja nyt minun pitää taas liittyä virtaan. Tämä lyhyt kiertotie jää viimein menneisyyteen.

Kuusi kuukautta sitten lähdin, reppu selässä ja avainnippu taskussa. Avaimia oli vain yksi ja se kuului munalukkoon, joka roikkui rinkastani. Se oli kotini avain. Alussa olin kuin etana, joka kantaa kotinsa selässään, sitten löysin kodin Newcastlesta. Sen jättäminen oli vaikeaa. Kuukauden kiersin maailmaa koditonna, ja nyt ajatus paikalleen pysähtymisestä tuntuu hyvältä.

Kohta lisään avaimia nippuuni. Munalukon avainta en kuitenkaan ota pois.

Christchurch – kaunis kaupunki

Eilen jätin länsirannikon taakseni ja kulutin päivän ajamalla bussilla takaisin Christchurchiin. Lentoni takaisin Australiaan lähtee aikaisin tiistaiaamuna, joten minun piti olla täällä viimeistään tänään. Suunnitelmani oli kierrellä kaupoissa, joten minun oli pakko tulla jo eilen, sillä Uuden-Seelannin bussisysteemi ei ole järin kattava ja jos olisin hypännyt bussiin tänään, olisin ollut perillä vasta kuuden aikaan.

Päätös lähteä eilen osoittautui hyväksi, sillä siirtyessäni Eteläisten Alppien itäpuolelle jätin taakseni harmaan ja sateisin taivaan. Christchurchissa, Garden Cityssa, aurinko paistoi ja ilma oli helteinen. Heitin tavarani huoneeseeni ja lähdin juoksulenkille.

Kaupungin kasvitieteellinen puutarha oli oiva lähtöpaikka ja sieltä hölkkäilin kauniiden puistojen läpi ja nautin viimeisistä raikkaista kesäpäivistä, joita vietän eteläisellä pallonpuoliskolla. Australiassa nimittäin on kuumaa ja painostavaa.

Tänä aamuna katsoin lompakkooni ja huomasin, että olin aika onnistuneesti käyttänyt kaiken käteisen, mitä oli varannut Uutta-Seelantia varten. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minulla olisi nyt rahaa shoppailla, mutta vierailu Franz Josephin jäätiköllä vähensi käteisvarojani. Osassa kaupungin kauppoja on nyt menossa talvivaatteiden roima alennusmyynti, joten jos löydän hyvän talvitakin niin ostan sen. En tiedä, miten kaikki tavara mahtuu laukkuihini, jotka tuntuvat kärsivän keski-iästä: vaikka en laita mitään uutta niiden sisälle, ne tuntuvat lihovan.

Huomenaaamulla sanoin hei hei, hobittimaa ja palaan Ihmemaa Oziin.