Mieliala on silti odottavainen. Oikeastaan tuntuu siltä kuin olisin menossa lomalle, ja lähtö Oulusta olisi hyvin lyhytaikaista. Tavallaanhan tämä onkin kuuden kuukauden loma Australiassa. Ainakin jos muistaa olla ottamatta opintoja liian tosissaan ja jos rahat riittävät matkusteluun paikan päällä. Ei taida tulevaisuudessa tulee samanlaista tilaisuutta, joten tästä täytyy ottaa kaikki irti. Avoimin mielin.
Matkablogi vai minäblogi?
Kaikkia ei voi tyydyttää. Näin blogin syntyvaiheessa olisi hyvä määritellä sen tarkoitus ja kohdeyleisö, jotta se tyydyttäisi edes jotkut. Jos blogi toimii lähinnä kuulumisten kertomiskanavana, sopiva kirjallinen ilmaisu voisi olla vaikka kasa ranskalaisia viivoja: Pääsin perille. Olen hengissä. Jos blogin tarkoitus on esitellä matkakohteita esimerkiksi Googlella etsiviä varten, sen pitäisi olla tarpeeksi yksityiskohtainen, jotta kokemuksista olisi jotain käytännön hyötyä. Nämä vaatimukset tekevät teksteistä varsin erilaisia. Joku jää pakosta paitsi.
Minäblogin ajatus on pohjimmiltaan aika uskalias: jotakuta kiinnostaa se, mitä minulle tapahtuu. Pienessä mittakaavassa malli toimii, mutta suurta lukijakuntaa sillä tuskin saavuttaa. Suuri toisaalta ei ole aina kaunista, eikä määrä korvaa laatua. Ehkä en siis kahlitse blogin kehitystä, vaan annan sen liikkua siihen suuntaan, johon se haluaa mennä. Jos siis viikon päästä sivulle ei enää ilmesty uusia päivityksiä, se ei tarkoita välttämättä sitä, että Taipein yakuzat olisivat minut ryöstäneet. Se on vain tämän blogin kohtalo. Ja kukapa tietää, ehkä kirjoittelen tasaiseen tahtiin kuuden kuukauden ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti