Helsinki-Vantaa oli hiljainen kahdelta yöllä. Muutama väsynyt matkailija makoili tuoleilla. Ne, jotka eivät nukkuneet, näpyttelivät tietokoneellaan. Finavia tarjosi kentällä ilmaisen wlanin, joka osoittautui hyväksi ajanviettotavaksi. Lento lähtisi aamukahdeksalta, eikä minua väsyttänyt, joten päätin valvoa yön. Valtasin siis paikan pistokkeen vierestä ja aloin kuluttaa tunteja.
Neljän-viiden aikaan aurinko alkoi nousta, ja ihmiset nousivat sen mukana. Kun check-in aukesi 5.15, aamuvirkuimmat matkaajat kärkkyivät jo paikkaa ensimmäisten joukossa. Heitin rinkkani ruumaan ja siirryin turvatarkastukseen. Onnistuin pitämään suuni kiinni enkä vitsaillut räjähtävistä aineista, joten pääsin sen läpi ongelmitta.
Kuuden aikaan onnistuin saamaan pari minuuttia horteista unta käsimatkatavaran hihna käärittynä käteni ympärille. Amsterdamin lennolla siirtyilin valveen ja niskan revähdyksen väliä. Finnairin aamiainen osoittautui sämpyläksi, joka maistui hivenen teolliselta. Onneksi repussa on mandariineja ja banaaneja. Sekä myslipatukoita. Niillä ja lentoaterialla ajattelin selvitä Taipeihin asti.
Ilmasta Amsterdamia ympäröivä alue näytti geometrisiltä kuvioilta, joita uhkaa kimalteleva vesimassa. Lentokoneen liikkuessa alapuolen miniatyyrikylä heijasteli aurinkoa kirkkaina välähdyksinä. Nyt ilma on pilvistymässä, mutta saapuessani aurinko paistoi autereiselta taivaalta.
Ostin täältä lentokentältä niskatyynyn, joka toivottavasti auttaa minua nukkumaan suurimman osan kuudentoista tunnin Taipein lennolta. Siltä varalta, että uni pakoilee, ajattelin käydä ostamassa kirjan matkaluettavaksi. Kännykän musiikkisoittimessa minulla on yli 24 tuntia äänikirjoja, mutta en ole varma, saako niitä kuunnella. Finnairin lennolla kaiken elektroniikan käyttäminen oli kiellettyä. Saa nähdä, mikä tapa on isommassa China Airlinesin koneessa.
Lentokentät ovat väsyneiden ja eksyneiden ihmisten paikkoja. Ja yhdysvaltalaisten. Heitä on kaikkialla. Löytyy bisnesnaisia, jotka vuodattavat Blackberryynsä kaikki yhtiön tulevaisuudensuunnitelmat ja punaniskahtavia miehenjärkäleitä, jotka erottuvat ihmisjoukosta sanomatta sanaakaan. On vanhoja pariskuntia Floridasta ja lapsiperheitä. Kaikkialta tuntuu kuuluvan amerikanenglannin ääntämys. Toivottavasti Taipeissa äänimaailma muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti