Uuteen suuntaan

Kaksi viikkoa on pitkä aika.

Kahdessa viikossa ehtii tehdä kaiken sen, mitä on suunnitellut tekevänsä viimeiset pari vuotta. Paitsi, että viikonloput on varattu täyteen jo viime lomakaudella, ja pientä tekemistä ilmaantuu odottamattomista suunnista. Nykyihminen on kehittynyt olemaan kiireinen vapaa-ajan keskellä. Vapaa-aikakaan ei enää ole vapaata, se on laatuaikaa.

Kahdessa viikossa oppii uimaan koiraa yli seitsemän metriä. Kahdessa viikossa pakkaa elämän hetkeksi laukkuun, eikä unohda mitään tärkeää kotiin. Silti kun ovi painuu kiinni, alkaa tuntua, että jokin jäi kesken: levy jäi päälle, ikkuna auki tai viesti vastaamatta. Avainten pitää olla taskussa, vaikka toisella puolen maailmaa niillä ei avaa mitään. Tai mistäpä minä tiedän, lähtöön on vielä kaksi viikkoa.

Tämä blogi kertoo väärään suuntaan kiertävästä auringosta ja hetkistä, jolloin taivaankappaleemme suunta ei enää ole väärä, vain erilainen. Se on kertomus kuuden kuukauden opiskelijavaihdosta Newcastlen yliopistossa, Australiassa. Tämä blogi on tarkoitettu sukulaisille, ystäville ja tuntemattomille.

Kaksi viikkoa on pitkä aika, kuusi kuukautta lyhyt.