Paratiisiranta löytyi viimeinkin Yasawa-saarilta, Blue Lagoon Resortista. Vain vuoden vanha lomakylä tarjosi matkamme parhaat puitteet, ruoat ja maisemat. 110 Fidzin dollarilla päivässä, eli noin 55 eurolla saimme kolme ateriaa ja majoituksen.
Blue Lagoon oli kuitenkin niin täyteen varattu, että välillä meidän piti nukkua muutama yö sadan metrin päässä olevassa Oarsman's Bayssa. Se oli vanhempi ja ränsistyneempi lomakylä, jolla ei ollut samanlaista tyylitajua kuin Blue Lagoonilla. Vessat olivat tukossa ja vuosivat yli ja ruoka ei ollut aivan yhtä hyvää kuin Blue Lagoonilla.
Vietimme saarilla viikon päivät siirtyen lomakohteesta toiseen. Kun myrsky iski, jäimme jumiin Coral View -nimiseen paikkaan, mikä sopi meille oikeastaan varsin hyvin, sillä se oli suunnattu enemmän nuorille ja budjettimatkailijoille.
Päivämme kulutimme syöden, snorklaten ja rentoutuen. Vesi oli kirkasta ja polskimme vedessä tunteja yhteen mittaan. Lopulta karkeloiminen kostautui, sillä poltimme Simonin kanssa selkämme lähtöä edeltävänä päivänä, kun taivas oli pilvetön.
Aivan täydellistä ei elo Blue Lagoonillakaan ollut. Eräänä aamuna kun kirjoittauduimme sisään lomakylään meitä käskettiin viemään tavaramme dormiin. Huonetta ei vielä ollut siivottu, emmekä olleet ihan varmoja, mitkä pedeistä olivat tyhjillään, joten kasasimme tavaramme huoneen perälle ja laitoimme uikkarit jalkaan.
Puolentoista tunnin korallien katselun jälkeen palasimme huoneeseen ja huomasimme, että laukkumme olivat poissa. Siivoojatädit ihmettelivät hetken ja sitten alkoivat juosta ympäriinsä. Yasawa-saarten välillä kulkee yksi isompi alus, jolle lomakylät kuljettavat turistit pienillä veneillä. Meidän matkatavaramme oli erehdyksessä viety tälle isolle alukselle.
Minulla ja Simonilla oli päällämme koko senhetkinen omaisuutemme, kun hyppäsimme muskeliveneeseen, joka vei meidät hakemaan tavaramme takaisin. Minulla oli vain uimahousut, mutta Simon oli verrattain rikas mies – hänellä oli pyyhe hartioillaan. Olin jättänyt lasinikin laukkujen päälle.
Onneksi löysimme laukkumme, mutta muutamia tavaroita jäi silti puuttumaan. Simon menetti lippiksensä ja Billabongin t-paidan, ja myös minulta katosi yksi t-paita. On arvoitus, missä vaiheessa ne katosivat. Kyseessä oli joko huolimattomuus tai vilunkipeli Blue Lagoonin tai kuljetusaluksen osalta.
Tänään saavuimme takaisin pääsaarelle. Viiden tunnin laivamatka oli varsin tuskastuttava, mutta olin valmis lähtemään paratiisisaarelta. Rentoutuminen on raskasta puuhaa ja hienoihin maisemiin turtuu niin, että ne eivät enää tunnu miltään. Ehkä Eevakin halusi vain kokeilla jotakin erilaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti