Aamuyön tunteina viimeinenkin saksalainen ratsasti auringonnousuun. Tapasimme Simonin kanssa ensimmäisenä iltana Newcastlen saapumisen jälkeen, ja tänään hän lentää takaisin kotiin. Vähän alle kuusi kuukautta on nyt takana päin ja monet ystäväni ovat jo kotimaan kamaralla. Oma matkani jatkuu vielä.
Alkuperäinen suunnitelmani oli suunnata tänään bussilla pohjoiseen ja etsiä joku luonnonkaunis pikkukylä, jossa viettää päivä tai pari. Viikon verran vaivannut ärsyttävä pikkuköhä yltyi kuitenkin kurkkukivuksi ja Niagaran lailla vuotavaksi nenäksi. Olin taistellut tautia vastaan nenäsuihkeen ja adrenaliinin voimalla, mutta eilen se otti niskalenkin. Varasin siis hostellin Christchurchista toiseksi päiväksi ja parantelen itseäni täällä ennen matkan jatkamista.
Paras YHA:n hostelli tällaisen päivän viettämiseen olisi Methvenissä. Ilmainen netti, 20 dollaria yöltä maksava punkka ja kuolleeksi julistamista odottava ilmapiiri. Kylä on kuitenkin parin tunnin matkan päässä, eikä siellä enää ole mitään koettavaa. Matkan uuvuttamalle reissulasselle se olisi kuitenkin oiva varikkopysähdys.
Tasan viikon päästä lennän takaisin Australiaan joulua viettämään. Suunnitelman muutos tuntuu nyt hyvältä idealta, sillä lennon vaihtaminen ei maksanut kuin 25 dollaria, mikä on pieni hinta tuttujen kasvojen näkemisestä. Australia kuitenkin tuntuu jo taaksejätetyltä elämältä, joten nähtäväksi jää, millainen on jälleennäkeminen tuon kenguruiden kotimaan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti