Täällä on jo joulukuun 23. päivä, mutta joulusta ei näy merkkiäkään. Missä on lumi, missä pimeys, missä ostovimmasta kurtistuneet kulmat?
Port Macquarie toivotti minut tervetulleeksi aurinkoisen hautovalla päivällä. Kauhulla mietin, minkälainen on siirtymä -25 asteen Suomeen. Ilmastonmuutos ei välttämättä ole edes suurin muutos. Elämä Oulussa on jatkunut vanhaan tapaansa ilman minua, ja nyt minun pitää taas liittyä virtaan. Tämä lyhyt kiertotie jää viimein menneisyyteen.
Kuusi kuukautta sitten lähdin, reppu selässä ja avainnippu taskussa. Avaimia oli vain yksi ja se kuului munalukkoon, joka roikkui rinkastani. Se oli kotini avain. Alussa olin kuin etana, joka kantaa kotinsa selässään, sitten löysin kodin Newcastlesta. Sen jättäminen oli vaikeaa. Kuukauden kiersin maailmaa koditonna, ja nyt ajatus paikalleen pysähtymisestä tuntuu hyvältä.
Kohta lisään avaimia nippuuni. Munalukon avainta en kuitenkaan ota pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti