Hyvin vähäisellä suunnittelulla vuokrasimme Simonin kanssa pienen henkilöauton, jolla lähdimme valloittamaan Uutta-Seelantia. Hostellissa tapasin sattumalta suomalaisia: siskokset, joista toisen kanssa olin muinoin ollut antiikin kreikan alkeiskurssilla. Maailma tosiaan on joskus aika pieni. He hyppäsivät kyytiimme ja ajoimme Christchurchista kuvankauniiden kylien läpi Twizeliin, johon jäimme yöksi.
Oli kiva kuulla suomea pitkästä aikaa. Fidzin lautalla kuulemani suomi oli laiskannarisevaa Salatut elämät -suomea, mutta tytöt olivat molemmat Oulusta, joten sain viimein kuulla Suomen kauneinta murretta. Suomen puhuminen toisaalta tuntui hyvin vaikealta. Olen ollut englantimoodissani niin kauan, että kielen vaihtaminen on aika työlästä.
Auton vuokraaminen oli oikea valinta. Autossa on automaattivaihteisto, mikä tekee sen ajamisesta naurettavan helppoa. Mutkaisilla vuoristoteillä ajaminen on mieleenpainuva kokemus, koska jokaisen mutkan takaa tuntuu paljastuvan edellistä hienompi maisema. Eilen ajoimme vuorijonon toiselle puolelle, ja yhtäkkiä harmaa pilvipeitto väistyi kirkkaansinisen taivaan tieltä. Yksityisautoilun etuja on myös se, että pysähtyä voi milloin vain, joten emme vain kiitäneet kuvauskohteiden ohi.
Tänään määränpäänä on Mt Cook. Se tarkoittaa sitä, että on aika kaivaa kaikki liikenevät vaatekappaleet laukusta ja alkaa harrastaa kerrospukeutumista. Pieni nuhanpoikanen kolkuttelee jo nenäonteloissa, mutta toivottavasti se ei kasva aikuiseksi ihan lähiaikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti