Tunnisteet

12 apostolia (1) Aasia (1) Adelaide (1) aerobic (2) Alice Springs (1) arvoitus (1) Australia (13) automatka (1) Ayer's Rock (3) Backpackers Hostel (1) benji-hyppy (1) big brother (1) bloggaus (6) Blue Lagoon (1) body attack (2) body pump (1) Brandon Sanderson (1) Broken Hill (1) buzz (1) Christchurch (1) Cold Rock Ice Creamery (1) Coober Pedy (2) delfiini (1) Deutchland (1) duck face (1) elektroniikka (2) elintaso (1) elokuva (1) ennustaminen (1) eutanasia (1) Fidzi (4) Fiji (1) Flinders Ranges (2) Geelong (1) haiku (1) hintataso (2) hostelli (1) ikoni (1) journalismi (1) kajakki (1) karma (1) Kata Tjuta (1) kenguru (1) Keski-ikäiset naiset (1) KFC (1) kirjoituskilpailu (1) kotiinpaluu (1) Kuinka kuulostaa älykkäältä (2) kulttuurishokki (2) kuu (1) lapsuus (2) Leivänheitto (1) lemmikkieläin (5) logo (1) lucid dreaming (1) Maalarinteippi (1) Mars (1) matkailu (1) matkakertomus (2) matkapuhelin (1) matkatavarat (1) Melbourne (1) Memorial Hall (1) muistelmat (2) muistot (1) naapurikateus (1) Nadi (1) Nevis Arc (1) Nevis Bungy (1) Newcastle (13) Newsweek (1) nisäkkyys (1) oopperatalo (1) opaalit (1) opas (1) Orroroo (1) pikaruoka (1) poliisi (1) Port Macquarie (1) prototyyppi (1) road trip (16) Road Trip Vol. 2 (2) Robert Jordan (1) runous (1) ruoka (4) Saksa (1) saksalaiset (1) selkouni (1) seurapiirit (1) shoppailu (1) sijamuodot (1) sosiaalisen median pelisäännöt (1) Sun Moon lake (1) suomen kieli (6) Suomi (2) Sydney (4) Taipei (11) Taipei 101 (1) Taipei Zoo (1) Taiwan (4) Torquay (2) tuo kaunis kieli (1) Uluru (5) Uusi-Seelanti (8) vaatetus (1) vaihto-opiskelu (3) Vesa Keskinen (1) vihannekseksi muuttuminen (1) vihannes (1) Viisikko (1) Wheel of Time (1) word of mouth (1) yliopisto (1) ystävät (1) yöelämä (4)

tiistai 7. syyskuuta 2010

Isäm maan kutsu

On ihmeellistä, miten hiustyyli vaikuttaa ajatusmaailmaan. Simon kävi kylässä parturinvälineineen ja leikkasi hiukseni lyhyeksi. Sen jälkeen aloin miettiä, mistä kirjoittaisin tänään. Yksi aihe nousi ylitse muiden – isäm maa. Suomi, tuo järvien ja puhtaan vere... veden maa.

Odotan paluuta Suomeen innolla ja kauhulla. Minulla ei ole kiire takaisin, mutta luulen, että kulttuurishokki iskee pahiten kotimaankamaralle astuessani. Näen jo sen sieluni silmin: hengitys huuruaa kylmässä, taksikuski ei sano terve, juna-asemalla saan puukosta ja palatessani huomaan, että Oulun yliopisto on saneerannut koko humanistisen tiedekunnan.

Täällä elän omassa kuplassani. Näytän paikalliselta, mutta olen silti erillinen. Nautin hyvistä asioista ja huonoista pääsen lopulta eroon. Suomessa nautin myönteisestä, mutta negatiivisia puolia en pääse pakoon. Silloin iskenee kaukokaipuu, koska kaksi asiaa on elämässä varmaa: ennen asiat olivat paremmin ja muualla kaikki on parempaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti