Australialaisten yliopiston arvostelusysteemi eroaa varsin paljon suomalaisesta. Ensinnäkin kurssin osasten painotus on tarkkaan määritelty: lukukauden aikana tehdään monia töitä, jotka ovat tyypillisesti 10–20 %:n arvoisia. Lisäksi otetaan huomioon testit, esitelmät, esseet ja nettikeskustelut. Näistä saadut pisteet lasketaan yhteen ja siten saadaan kurssin loppuarvosana. Arvosteluasteikko on High Distinction (100–85), Distinction (84–75), Credit (74–65) ja Pass (64–50).
Työt itsessään arvioidaan ennalta ilmoitetuin perustein. Esimerkiksi graafisen suunnittelun kurssin työssäni arvioitiin muun muassa suunnittelua, konseptin kehittämistä ja teknistä taitoa. Kriteereille oli annettu pisteet yhdestä kymmeneen. Lisäksi palautelapussa oli lyhyt kirjallinen palaute.
Palautteen tarkkuus teki työn takaisin saamisesta paljon miellyttävämpää kuin pelkkä arvosanan saaminen. Siitä näki, mihin alueisiin pitää vielä panostaa ja mikä oli mennyt hyvin.
Tenttikäytännöstä en vielä osaa sanoa paljoa, sillä takana on vasta yksi latinan välitesti. Siinä riitti kuitenkin pureskeltavaa: tunneilla oli käyty läpi noin kuutisen sivua latinankielistä tekstiä, josta testiin tulisi pätkä käännettäväksi. Odotin noin kymmentä riviä, mutta tekstiä olikin kaksi sivua. Kun aikaa oli vain tunti, sain paahtaa kuin ylioppilaskokeissa aikanaan.
Testi oli vain 5 %:n arvoinen ja muut opiskelijat olivat lukeneet latinaa vain puolitoista vuotta, joten koe tuntui vähän turhan rajulta. Toisaalta teksti oli kyllä jo aiemmin käännetty, mutta jotta omaan englanninkieliseen käännökseen olisi voinut panostaa, teksti olisi voinut olla lyhempi. Kukin taplaa tyylillään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti