Se matkasi yli valtamerten, vieraiden maiden ja vesien yli. Matka oli pitkä, ja perille päästyään se oli väsynyt. Viisitoista arkipäivää sillä kesti löytää tiensä, mutta lopulta se päätyi oikeisiin käsiin. Tai parempiin suihin, jos tarkemmin sanotaan.
Fazerin sininen suklaalevy. 200 grammaa Suomea sinisessä paketissa. Kotimaan maku vieraalla maalla oli entistä suloisempi. Mutta voi, puolet siitä on jo syöty ja nyt kadun, että toimin niin ajattelemattomasti.
Myönnettäköön, että tarjosin sitä asuintovereilleni, joten kaikkea en itse ahminut. Se ei muuta sitä tosiseikkaa, että ainoastaan puolet on jäljellä. En voi enää ottaa yhtään suupalaa, jottei tasapaino järky puuttuvan puolelle.
Olen 10 000 kilometriä pitkän tunnelin päässä ja ainoa putki kotoa tänne kulkee postin kautta. En ole kapinoinut tai vaatinut mahdottomia, enkä ole vanki kuin Chilen epäonniset kaivostyöläiset. Silti kirje kotoa ja maukkaat tuliaiset lämmittävät mieltä.
Syön palan kerran viikossa. Levy riittää siis kuudeksitoista viikoksi vielä. Viisitoista viikkoa olen vielä täällä ja niistä ainakin kaksi menee täysin matkaillessa. Jonakin kauniina viikkona voin siis syödä kaksi palaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti