Suomen sijamuotojen etymologiaa

Suomen sijamuotojen opettely käy keskivaikeasta työstä. Adessiivit, elatiivit ja muut iivit menevät väkisinkin sekaisin. Onneksi on olemassa eräs taikasana, joka auttaa muistamaan, mihin suuntaan mikäkin iivi viittaa: etymologia.

Kieliopilliset sijat, eli nominatiivi, akkusatiivi, genetiivi ja partitiivi, ovat varsin helppoja muistaa sellaisenaan. Paikallissijat sen sijaan ovat monimuotoisempia ja tuntuvat koostuvan samankaltaisista osasista. Seuraavassa on lyhyt kuvaus sijamuotojen nimitysten etymologiasta.

Paikallissijat

Olosijat

inessiivi, -ssA
adessiivi , -llA
essiivi, -nA

Yhteistä olosijojen nimille on se, että niiden vartalo tulee latinan essere-, eli olla-verbistä. Sijamuodon nimen alku sen sijaan tulee latinan prepositioista. Niinpä inessiivi (in + essere) tarkoittaa sananmukaisesti jonkin sisässä olemista, adessiivi (ad + essere) taas jonkin luona olemista. Essiivi (essere) taas tarkoittaa jonakin olemista.

Suuntasijat

Tulosijat

illatiivi (esim. taloon)
allatiivi (-lle)
translatiivi (-ksi)

Erosijat

elatiivi (-stA)
ablatiivi (-ltA)

Yhteistä suuntasijoille on se, että niiden vartalo tulee latinan ferre-verbistä, eli viedä-verbistä. Latiivi-nimetys johtaa verbin partisiipin perfektivartalosta latumista. Samoin kuin olosijoissa myös suuntasijoissa sijamuodon alku tulee latinan prepositioista.

Illatiivissa (in + latum) ja allatiivissa (ad + latum) prepositiot ovat samoja kuin edellä kuvatuissa. Prepositioiden konsonantit assimiloituvat verbivartaloon. Translatiivin nimitys puolestaan tulee preposiosta trans (yli). Muutos käsitettäneen siis abstraktiksi siirtymiseksi.

Erosijojen prepositiot ovat ex ja ab. Niiden merkitys käy ilmi suomalaisista sijoista.

Yhteenvetona voidaan siis sanoa, että -latiivi-loppuiset sijamuodot ilmaisevat liikettä, kun taas -essiivit staattista olotilaa.

Vajaakäyttöiset sijat

abessiivi, -ttA
komitatiivi, -ine + possessiivisuffiksi
instruktiivi, -n (esim. käsin)

Abessiivi (ab + essere) on samantapainen kuin olosija, joskin oleminen tässä tapauksessa on jonkin puuttumista. Komitatiivin juurena on latinan sana comes, joka merkitsee seuralaista. Instruktiivin takana on instruere-, eli rakentaa-verbi.

Jos ymmärtää hivenen sanansisäistä rakennetta, sijamuotojen nimet ovat toivottavasti helpompia muistaa. Ehkä tämä lyhyt katsaus auttaa jotakuta, joka on paininut samojen ongelmien kanssa kuin minä aikoinaan.