Eilen toinen latinanopettajistani oli niin herrasmies, että kustansi koko latinanryhmälle illallisen paikallisessa tapas-ravintolassa. Se taisikin olla ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun olen saanut syödä hyvää ruokaa. Muuten olen joutunut elämään omilla keitoksillani, jotka olen saanut alas vain siitä syystä, että minä olen ollut niiden kokki.
Illallinen oli siis onnistunut ja ryhmän nuorempien jäsenien kanssa siirryimme kaupunkiin. Beaumont Streetin ravintolassa muut tilasivat keksin, mutta minä ajattelin juhlistaa koulun loppumista juustokakulla. Yhdeksän dollarin kakunpalanen osoittautui kunnioitettavaksi vastustajaksi, ja loppuillan taistelin kasvavaa makeaällötystä vastaan.
Lopuksi kolmas ryhmämme jäsen huomasi, että hän oli kadottanut lompakkonsa jossakin ravintolan ja juna-aseman välillä. Näköjään tavaroiden hukkaaminen on uusinta huutoa täällä Newcastlessa. Toivottavasti minä en lähde tuohon muotiin mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti