En muista, milloin olisin ollut niin innostunut kirjaa ostaessani kuin pari viikkoa sitten, kun näin kaupassa viimein Ajan pyörän 13. englanninkielisen osan, Towers of Midnightin. Kuten kaikki asialle vihkiytyneet tietävät, Brandon Sanderson pestattiin viimeistelemään sarja, kun Robert Jordan siirtyi ajasta ikuisuuteen.
Joidenkin irvileukojan mukaan sarjan nimeksi sopisi paremmin Waste of Time, mikä sopii kyllä eräiden sarjan kirjojen nimeksi. Itse kuuntelin erinomaiset englanninkieliset äänikirjat läpi putkeen, mikä teki keskivälin kirjoista mukaansatempaavia. Totta kuitenkin on, että monet kirjat ovat täynnä haahuilua, politikointia ja palmikon kiskomista. ToMin tahti on kuitenkin paikoin sen verran päätähuimaava, että samaa ei voi sanoa tästä osasta.
Kahdentoista kirjan aikana ehtii keriä auki jos minkämoista juonikuvioita ja Sandersonin osaksi on langennut solmia ne yhteen. Paikoin vanhoihin arvoituksiin annetaan vastaus vähäisen pohjustuksen jälkeen, mikä tuntuu hivenen pettymykseltä. Toisaalta on palkitsevaa viimein nähdä, mitä lopulta tapahtuu.
Kirja keskittyy pääasiassa Perrinin ja Matin seikkailuihin. Itse en koskaan ole välittänyt Perrinin hahmosta, enkä hänen suhteestaan Faileen. Mat kuitenkin pelastaa kirjan. Harmi vain, että jotkut tapahtumat tuntuvat saavan loppunsa aivan liian nopeasti, varsinkin kun niitä pantataan viimeisiin lukuihin asti.
En ole perehtynyt tarpeeksi kirjan maailmaan, jotta voisin tarjota tarkkoja analyyseja siitä, mitä uutta tietoa ToM tarjoaa. Minulle se tarjosi kuitenkin jännittävän lukuelämyksen, joka sai minut tuntemaan oloni taas teini-ikäiseksi. Nostan hattua Sandersonille, joka on onnistunut jatkamaan sarjaa ja olemaan uskollinen faneille ja maailmalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti