Elämä Australiassa on pikku hiljaa pistetty pakettiin. Tänään kävin viimeisen kerran kaupungissa ja tyhjensin tilin rahoista ja muutin ne Fidzin dollareiksi. Samalla lopetin tilin. Simon vei pyöränsä takaisin Hamiltonissa asuvalle pyörämiehelle ja sai rahansa takaisin.
Junassa laskimme: viimeinen kerta Newcastlen asemalla, viimeinen kerta Civicillä, viimeinen Wichamilla. Aurinko paistoi ja ilma oli kuin linnunmaitoa. Kotijuna-asemalla tajusin, että näen kotitaloni katon kaukaisuudessa. Heilutin sille.
Pesin myös viimeisen kerran pyykkiä. Muut tavarat huoneessa on levitelty ympäriinsä pakkaamisen esiasteessa. Omelettia ei voi tehdä rikkomatta munia, eikä pakata voi ilman sekasortoa. Huomenna sanon sanan ja järjestys toivottavasti nousee epäjärjestyksestä.
En muista, olenko ilmoittanut tarkkaa suunnitelmaa seuraavalle puolelletoista kuukaudelle. Keskiviikkona suuntaamme Simonin kanssa Fidzille kymmeneksi päiväksi. Tapaamme siellä Timin, joka meni sinne jo vähän alle viikko sitten. Rantaloman jälkeen Tim lähtee isänmaan syleilyyn ja Simon ja minä jatkamme Uuteen-Seelantiin. Viidennentoista päivän tienoilla Simonkin kuulee kotimaan kutsun, ja minä jään Etelä-Saarelle joulukuun 29. päivään asti.
Kotona olen uudenvuoden aattona noin kello 23, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Siitä onkin kätevä suunnata kaupungille juhlimaan vuoden vaihtumista. Torilla tavataan.
p.s.
En ole varma, pääsenkö Fidzillä nettiin, joten Vastapäivään-blogin hiljaiselo ei välttämättä tarkoita sitä, että puolisotilaallinen juntta olisi kaapannut minut. Välttämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti