Tunnisteet

12 apostolia (1) Aasia (1) Adelaide (1) aerobic (2) Alice Springs (1) arvoitus (1) Australia (13) automatka (1) Ayer's Rock (3) Backpackers Hostel (1) benji-hyppy (1) big brother (1) bloggaus (6) Blue Lagoon (1) body attack (2) body pump (1) Brandon Sanderson (1) Broken Hill (1) buzz (1) Christchurch (1) Cold Rock Ice Creamery (1) Coober Pedy (2) delfiini (1) Deutchland (1) duck face (1) elektroniikka (2) elintaso (1) elokuva (1) ennustaminen (1) eutanasia (1) Fidzi (4) Fiji (1) Flinders Ranges (2) Geelong (1) haiku (1) hintataso (2) hostelli (1) ikoni (1) journalismi (1) kajakki (1) karma (1) Kata Tjuta (1) kenguru (1) Keski-ikäiset naiset (1) KFC (1) kirjoituskilpailu (1) kotiinpaluu (1) Kuinka kuulostaa älykkäältä (2) kulttuurishokki (2) kuu (1) lapsuus (2) Leivänheitto (1) lemmikkieläin (5) logo (1) lucid dreaming (1) Maalarinteippi (1) Mars (1) matkailu (1) matkakertomus (2) matkapuhelin (1) matkatavarat (1) Melbourne (1) Memorial Hall (1) muistelmat (2) muistot (1) naapurikateus (1) Nadi (1) Nevis Arc (1) Nevis Bungy (1) Newcastle (13) Newsweek (1) nisäkkyys (1) oopperatalo (1) opaalit (1) opas (1) Orroroo (1) pikaruoka (1) poliisi (1) Port Macquarie (1) prototyyppi (1) road trip (16) Road Trip Vol. 2 (2) Robert Jordan (1) runous (1) ruoka (4) Saksa (1) saksalaiset (1) selkouni (1) seurapiirit (1) shoppailu (1) sijamuodot (1) sosiaalisen median pelisäännöt (1) Sun Moon lake (1) suomen kieli (6) Suomi (2) Sydney (4) Taipei (11) Taipei 101 (1) Taipei Zoo (1) Taiwan (4) Torquay (2) tuo kaunis kieli (1) Uluru (5) Uusi-Seelanti (8) vaatetus (1) vaihto-opiskelu (3) Vesa Keskinen (1) vihannekseksi muuttuminen (1) vihannes (1) Viisikko (1) Wheel of Time (1) word of mouth (1) yliopisto (1) ystävät (1) yöelämä (4)

maanantai 15. marraskuuta 2010

Turriystävämme, osa 3

Kaikkeen tottuu. Jopa torakoihin.

Kun näin ensimmäisen torakkani talossa, kuljin seuraavat päivät katse tiukasti lattiassa. Laitoin valot päälle ja tarkistin kylpyhuoneen laatat kovakuoristen varalta ennen huoneeseen astumista. Siipiään räpyttelevä torakka aiheutti viikon painajaisunet ja parin kilon laihtumisen, koska en uskaltanut mennä jääkaapin lähelle.

Viime viikolla astuin viimein yhden otuksen päälle. Eikä se tuntunut niin pahalta kuin kuvittelin. Pyydystin myös yhden vipeltäjän huoneestani, joka siihen asti oli ollut torakatonta aluetta. Neljän ja puolen kuukauden jälkeen olin oppinut elämään näiden iljettävien otusten kanssa.

Itse asiassa kylpyhuoneen kulmassa makoilee tälläkin hetkellä eräs sympaattinen torakanraato. Minun pitäisi varmaan tehdä asialle jotakin. Mutta olen nykyään niin sinut torakoiden kanssa, että se ei haittaa minua. Minun ei tarvitse todistaa itselleni mitään koskemalla sen niljaista, kitiinistä kuorta, joka raksahtelee ja poksahtelee tai sen heiluvia tuntosarvia tai sätkiviä jalkoja, joista ei koskaan voi päätellä, onko otus oikeasti kuollut vai odottaako se vain minua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti