Yhdestoista päivä
4.10.2010
Tämä päivä jää ikuisesti mieleeni siksi, että siinä ei ollut mitään muistamisen arvoista. Tavoitteena oli päästä paikasta A paikkaan B, eli jostakin Broken Hillin lähettyviltä Melbournen lähettyville. Nähtävyydet oli nähty ja nyt oli aika aloittaa lomailu. Sitä varten meidän piti kuitenkin päästä veden äärelle.
Päiväkirjamerkintä kyseiseltä päivältä kertoo oikeastaan kaiken tarpeellisen: ”Tänään olemme vain ajaneet.” Maisemat alkoivat ajaessamme etelään muuttua paljon vihreämmiksi emmekä enää nostaneet kättä vastaantulijoille. Sydämissämme oli tunne siitä, että automatka alkaa olla ohi ja halusimme jo päästä seuraavalle erikoiskokeelle.
Meillä oli kuitenkin vielä auto ja sen mukanaan tuoma vapaus, joten ajoimme Melbournen ohi etelään, pieneen merenrantakylään, jonka nimi oli Torquay. Saavuimme perille vasta pimeän aikaan, joten rannalle emme sinä päivänä ehtineet. Yöpaikan löytäminenkin oli yllättävän vaikeaa: camping-alueet olivat jo kiinni ja kaikkialle oli pystytetty ilmoituksia, että julkisilla paikoilla yöpyminen on sakon uhalla kielletty.
Ilma oli muuttunut harmaaksi etelään tultaessa, ja Torquayssa saimme ensimmäiset kunnon sateet niskaamme. Tihrustimme tuulilasin läpi etsien tilaa tienvarsilta ja muutaman kierroksen jälkeen päätimme pysäköidä erään puiston viereen aivan kylän keskustassa. Juuri siinä kohdalle ei ollut kieltolappua, joten päätimme, että se on paras mihin pystymme.
Australian automatkaajille voinkin antaa seuraavan neuvon: suunnittele yöpymispaikat ajoissa. Jos haluaa jännitystä, campervanin voi myös pysäköidä oikeastaan mihin tahansa. Sakko laittomasta leiriytymistä taisi olla 160 dollaria, mutta joskus elämässä pitää ottaa riskejä. Me selvisimme ilman kohtaamisia lain pitkän kouran kanssa, mutta en osaa sanoa, kuinka yleistä se on. Itse haluaisin tietenkin ajatella, että saksalaisella tehokkuudella ja viekkaudella vältimme sakot ja säästimme aimo kasan rahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti