Opimme sarjamme edellisessä osassa, kuinka tärkeää on valita sanansa oikein, jotta keskustelukumppani varmasti ymmärtää, että olet intellektuaalisesti superiori. Vastapäivään-blogi ylpeänä esittää sarjan toisen osan, jossa pureudutaan aihevalintaan ja käydään läpi perusharjoituksia, joilla voit syventää elokvenssiasi.
Pelkkä abundantti ja akkuraatti verbaalinen selektio ei aina ole adekvaattia. Temaattinen fokusointi on monesti vähintään yhtä tärkeää. Jos et ole vielä suorittanut kurssimme ensimmäistä osaa, älä huoli, sillä vaikka aihealueet liittyvät vahvasti toisiinsa, voit käyttää tämän oppitunnin materiaalia myös ensimmäisestä riippumatta.
Tematiikan perusprinsiipit voi konsentroida seuraavaan triadiin: nostalgia, negaatio ja hostiili asennoituminen. Ergo ennen kaikki oli paremmin, nykyään kaikki on huonosti ja sinä olet aina ollut väärässä muutenkin.
Nyt katsomme, miten näitä voi käyttää mundaanissa diskurssissa. Nyt on prinsipaalikarakteerin, opiskelijamme antagonistin, introduktion hetki: diskurssin vähempilahjainen partisipantti on nimeltään Jouko. Mielikuvaharjoittelulla Joukoa vastaan voit parantaa mahdollisuuksia aktuaalissa interaktiossa.
Ensimmäinen lektio:
Jouko: ”Ostin meinaan aikasta upian uuren kännykän.”
Sinä: ”Nämä kolmannen sukupolven sellulaarifoonit ovat sekundaarisia verrattuna ensimmäisen generaation produkteihin.”
Toinen lektio:
Jouko: ”Kaevoe muute kuapista vanahan luurin niinku sannoit.”
Sinä: ”Kaikkien modernien ja obsoliittien konglomeraattien fundamenttina on voimaantumattomien individuaalin riistäminen.”
Kolmas lektio:
Jouko: ”Notta, liittysin Riinpiissiin ja heivasin luurin mehtään.”
Sinä: ”Deduktiosi on leptosominen.”
Mentaalisella praktiisilla Joukoa vastaan voit saavuttaa tuloksia helposti ja nopeasti. Muista, veritaabelin intelligenssin mitta ei ole ÄO:si vaan se, minkälaisen perseption diskurssin toinen partisipantti sinusta saa. Quod erat demonstrandum.
Oi Jukka, sinua on kyllä välillä aika ikävä...
VastaaPoista