Kohtaamisia

Neljäs päivä
27.9.2010

Kun elää kahden saksalaisen kanssa 24 tuntia päivässä noin kahden ja puolen neliömetrin kokoisella alueella, ongelmia ilmenee ennen pitkää. Minä tulin varsin hyvin toimeen molempien kanssa, mutta Tim ja Michael alkoivat sanailla ajoittain näihin neljännen päivän aikoihin. Pienet asiat alkoivat hiertää, mutta yleistunnelma oli silti vielä hyvä.

Olimme ohittaneet Pt Augustan, viimeisen kunnon kaupungin, ja olimme tehneet tarvittavat ostokset. Meillä oli tonnikalaa, pastaa ja pastakastiketta noin neljän päivän tarpeiksi. Ostimme myös banaaneja ja omenoita, koska emme tajunneet, ettei osavaltioiden rajojen yli saisi viedä hedelmiä. Northern Territory läheni kilometri kilometriltä, ja maisema alkoi muuttua.

Tasangoilla näkyi valtavia pöytävuoria, ja puusto oli kitukasvuista. Auringon kuumuus alkoi tuntua autossa. Taivaanranta väreili. Autoja tuli vastaan tasaisin väliajoin, joten vaikka auto hajoaisi emme jäisi erämaan vangeiksi.

Tie mutkitteli kumpujen välissä, mutta välillä edessä avautui kilometreittäin suoraa tietä. Vastaantulevilla autoilla kesti niin kauan kivuta horisontin kangastuksista, että kohdalle tullessaan kuskit nostivat kättä kuin vanhat ystävät.

Päivän määränpää oli Coober Pedy, opaalikaivoksistaan tunnettu pölyinen pikkukaupunki. Ajoimme kaupunkiin ja kävimme kysymässä paljonko maksaa yö maanalaisessa hostellissa. Pinnan alle louhitut majatalot ovat toinen Coober Pedyn nähtävyyksistä. Pidimme kukkaronnyörit tiukalla ja päätimme viettää yön camping-alueella. Palatessamme kulkisimme kuitenkin samaa tietä, joten voisimme kirjautua hostelliin silloin.

Coober Pedyssä sain ensimmäisen todellisen kosketuksen aboriginaaleihin. Jostain syystä olin kuvitellut, että he elävät yhä samanlaista elämää kuin vuosisatoja sitten. Lähellä hostellia istui suuri joukko aboriginaaleja, jotka keskustelivat kovaan ääneen keskenään. Vanha mies huomasi meidän astuvan autosta ja viittoi minut luokseen. Hän kysyi käheällä äänellä, olemmeko Adelaidesta. Samalla hän nosti kätensä kuin kätelläkseen minua. Tartuin käteen ja hän piti siitä tiukasti kiinni ja jatkoi puhumista.

Odotin, että hän kertoo minulle jotakin syvällistä äiti maasta, mutta pian kävi selväksi, että hän tahtoi rahaa. Olin jättänyt lompakon autoon, mutta löysin taskun pohjalta dollarin, jonka annoin miehelle. Luultavasti se aiheutti meille molemmille enemmän mielipahaa kuin -hyvää.

Camping-alueella maksoimme 20 senttiä kolmen minuutin suihkusta. Saimme myös täytettyä vaunumme vesisäiliön, joten olimme valmiit suuntaamaan kohti punaista keskustaa.