Punainen kivi on valloitettu ja Vastapäivään-blogi palaa tuttuun päiväjärjestykseen. Road tripin kunniaksi seuraavien päivien kirjoitukset kertaavat mitä kaikkea tapahtui tien päällä.
Ensimmäinen päivä.
24.9.2010
Nukuin puolitoista tuntia ennen kuin meidän piti lähteä Newcastlen lentoasemalle. Reput oli pakattu ja mieli oli reipas. Jännitti niin, ettei väsymys edes tuntunut niin pahalta. Jostakin syystä tuntui, että road tripille lähteminen oli jännittävämpää kuin vaihtoon lähteminen.
Taksi vei meidät lentokentälle puoli viiden aikaan yöllä ja odottelimme ulkona aseman avautumista. Ilma oli kylmä ja kuu möllötti taivaalla. Nyt se tosiaan alkaisi: matka, josta olimme puhuneet jo pari kuukautta mutta jonka en odottanut koskaan tulevan todeksi.
Lennolla huonosti nukuttu yö ja ruokahaluttomuus kostautuivat enkä kyennyt nukkumaan. Perillä Melbournessa satoi vettä ja siellä oli vielä kylmempi kuin Newcastlessa. Kuin porvarit ikään hyppäsimme taksin kyytiin ja ajoimme Traveller's Autobarnille, josta saisimme vaunumme. Olimme perillä ennen kuin paikka aukesi, joten kävelimme hiukan kaupungissa. Ensivaikutelma Melbournesta oli ihan positiivinen, vaikka ilma olikin huono.
Viimein saimme high-top campervanimme, joka vaikutti ihan kelpo kulkupeliltä. Etupenkillä oli tilaa kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle, joten edessä olevat 6000 kilometriä hirvittivät hitusen. Sopu antoi sijaa ja Tim hyppäsi kuskinpukille ja johdatti meidät ulos suurkaupungista. Lähdimme ajamaan kohti Geelongia ja jos oikein muistan kävimme kaupassa ensimmäisen kerran niillä main. Ostimme kasan tonnikalaa, puolenkymmentä pussia pastaa ja halvinta mahdollista tomaattikastiketta. Mukaan tarttui myös pari banaania ja omenaa.
Emme ensimmäisenä päivänä ajaneet kuin kolmisensataa kilometriä. Suuntana oli Great Ocean Road, maisemareitti Melbournesta lounaaseen. Taivas oli pilvien peittämä, ja lämpötila oli noin 18 astetta. Pysähtelimme välillä jos näimme jotakin mielenkiintoista. Great Ocean Road oli varsin vaikuttava, sillä toisella puolella oli valtameri ja toisella korkeat kalliot. Tie mutkitteli vihreyden keskellä, ja löysimme erään pysähdyspaikan läheltä kauniin vesiputouksen.
Päivä kului, bensaa kului ja ennen pitkää meidän piti löytää yöpymispaikka. Emme olleet suunnitelleet, missä vietämme yömme, joten pysähdyimme kymmenisen kilometriä ennen kahtatoista apostolia, Great Ocean Roadin tunnetuimpia kivipaasia. Näimme camping-alueen tienviitan ja päätimme katsastaa paikan. Alue oli oikeastaan vain iso pelto ja yö virrattomalla paikalla maksaisi 20 dollaria. Alueen hoitaja kertoi, että tie kulkee luonnonpuiston läpi, joten yöpyminen muualla kuin camping-alueilla on kiellettyä ja puistonvartijat tekevät tarkistuksia.
Hetken neuvottelun jälkeen päätimme säästää parikymmentä dollaria ja etsiä oman yöpaikkamme. Tuntui tyhmältä maksaa paikasta, johon pysäköidä vaunumme, josta jo maksoimme 85 dollaria päivältä. Lähdimme siis ajamaan, kun aurinko alkoi jo laskea. Löysimme suojaisan info-paikan ja pysäköimme auton puiden lomaan. Kello taisi olla noin kuusi tai seitsemän, kun aloimme valmistautua yöpuulle.
Aurinko laski, tuli pimeä. Levitimme sängyt ja edellisyönä nukutut pari tuntia varmistivat, että uni tuli nopeasti. Laitoimme kellon soimaan viideltä aamulla, sillä halusimme käyttää kaikki auringonvalon tunnit matkantekoon. Yöllä heräilin välillä autojen ääniin, mutta muuten vaunu oli oikein kotoisa.
Kellon soidessa heräsin nopeasti ja virkistyneenä. Seuraavaksi vuorossa oli apostolit, mutta se onkin jo toinen tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti