Hungry Jacks, McDonald's, KFC. Maassa maan tavalla. Matkalla täytyy syödä paikallista ruokaa ja tänään toteutin kyseistä ideologiaa syömällä aterian Kentucky Fried Chickenissä. Se oli minulle ensimmäinen kerta tuossa pikaruokalassa, enkä ollut täysin vakuuttunut.
Ateriaan kuului ranskalaiset, pari kanankoipea, kanahampurilainen, perunamuusi ja ruskea kastike. En nyt enää muista, mikä aterian nimi oli tarkalleen, mutta se maksoi 12 dollaria. Olo syömisen jälkeen oli kuin olisin syönyt Bambia. Liikaa Bambia.
Pikaruokaloiden ongelma on tämä: jos olet lihava, et voi syödä siellä, sillä silloin sinua säälitään. Jos olet laiha, et voi syödä siellä, koska et pian enää ole laiha. Jokaiseen ateriaan kuuluu siis aimo annos McMorkkista.
KFC:n ranskalaiset olivat paksuja ja sopivasti maustettuja. En lämmennyt dipille, eli perunamuusin ja ruskean kastikkeen teolliselle sekoitukselle, jota tarjottiin aterian kylkiäiseksi. Syömäni hampurilainen oli hivenen kuivakka ja taikinamainen. Kanankoivet olivat rapeita, mutta sisälläni asuva 120-kiloinen ihminen ei pidä ruoista, joiden kanssa täytyy tapella.
Kun KFC ennen pitkää rantautuu Suomeen, voin antaa sille uuden mahdollisuuden, mutta odotukset eivät ole korkealla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti