Katastrofi liippaa läheltä

Toinen päivä
25.9.2010

Aurinko ei vielä ollut noussut kun heräsimme. Ilma oli sateinen ja harmaa, mutta kirkastui nopeasti. Hyppäsin ensimmäistä kertaa kuskin paikalle ja lähdimme etenemään kohti 12 apostolia. Vaihteiden vaihtaminen vasemmalla kädellä oli vaivalloista ja aina kääntyessäni laitoin vahingossa tuulilasinpyyhkijät päälle. Ajaessani toistin myös itselleni ”aja vasemmalla, aja vasemmalla”.

Great Ocean Roadin suurin nähtävyys oli kahdentoista kivipaasin rykelmä, joka yhdessä uhmasi kuohuvaa merta. Itse asiassa osa paaseista oli jo romahtanut, joten kaikki apostolit eivät olleet enää koolla. Auringonnousun aikaan valo tuli kaikkialta ja ei mistään mikä teki maisemasta vieläkin paremman. Kivipaadet ja vääjäämättömästi niihin lyövät aallot olivat matkan parasta antia.

Pysähtelimme tien varrella ja kävimme katsastamassa erilaiset kivimuodostelmat. London Bridge, Grotto ja Arch olivat hienoja, mutta 12 apostolia veivät silti voiton. Martyyrien lahdella pysäköin auton enkä laittanut sitä lukkoon, sillä ajattelin, ettemme mene kauas autosta. Pysähdyspaikalta pääsi kuitenkin alas rannalle ja kastelin jalkani hyisessä meressä. Kun palasimme, parkkipaikalla olleet keski-ikäiset naiset olivat jatkaneet matkaansa ja mekin lähdimme ajamaan.

Kun pysähdyimme tankkaamaan, Tim huomasi lompakkonsa kadonneen. Kävimme huoltoasemalla tavarat pikaisesti läpi, mutta sitä ei löytynyt. Ajoimme vähän matkaa, kunnes löysimme parkkipaikan pellon vierestä ja pysähdyimme lounaalle. Michael kokkasi matkaruokaamme, pastaa ja tomaattikastiketta, ja me mietimme Timin kanssa, mitä kannattaisi tehdä. Lompakossa oli korttien lisäksi 500 dollaria käteistä, joten tapaus todella varjosti tunnelmaa.

Päätimme jatkaa eteenpäin kohti Adelaidea ja yöpymispaikalla tarkistaa vaunun lattiasta kattoon. Oli jo pimeä, kun seurasimme tienviittoja Gold Creek Digginsille, joka näytti sopivan rauhalliselta paikalta yöpymiseen. Yön viettäminen paikalla oli kielletty, mutta pysäköimme autoimme ja valmistauduimme taas aikaiseen lähtöön.

Vaunussa kävimme tavarat läpi vielä kerran ja aloin jo uskoa siihen, että parkkipaikan keski-ikäiset naiset olivat käyttäneet tilanteen hyväksi ja varastaneet Timin lompakon. Sitten tarkistin makuupussit, ja sieltähän se löytyi. Tunnelma keveni ja tapauksesta tuli kestovitsi.

Seuraavana päivänä oli luvassa Adelaide, tuo Australian valkoinen kaupunki.