Autonomy Day

Bileet, jotka loppuvat kuudelta. Kuulostaa tylsältä. Suuri osa opiskelijoista on kuitenkin eri mieltä.

Tänään Newcastlen yliopisto juhli Autonomy Dayta, mutta en ole varma, minkälaisesta autonomiasta on kyse. Menoa se ei kuitenkaan haitannut, sillä juhliminen aloitettiin opiskelija-asuntoloissa jo kolmelta. Yöllä.

Itse nukuin pitempään ja päädyin yliopistolle yhdentoista aikaan. Kampuksen baariin oli sadan metrin jono, enkä halunnut jonottaa yksin, joten menin kirjastoon odottelemaan tuttujen ilmaantumista. Simon, International Housen asukki, oli jo sisällä, mutta John ja Tim olivat vasta tulossa.

Päivän ohjelmaan kuuluu ilmeisesti rankkaa juomista ja naamiaisasuihin pukeutumista. Kävellessäni kampuksella näin, kuinka Buzz Lightyeariksi pukeutunutta miestä nostettiin pyörätuoliin, koska hän oli väsähtänyt kesken juhlimisen. Hän oli selvästikin lähtenyt kohti ääretöntä, mutta ei aivan päässyt sen yli.

Kampukselle oli myös pystytetty pomppulinnoja, liikutettavia vessoja ja muita härveleitä. Puolet kaupungin poliisivoimista oli tullut avittamaan kampuksen vartijoita, ja he kävelivät juhlijoiden joukossa aseet koteloissaan.

Päivänvalo paljasti juhlivien ihmisten seisovat silmät ja nykivät tanssiliikkeet, jotka on tarkoitettu vain yökerhojen hämyisiin nurkkiin. Kello kahdelta meno oli kuin normaalisti kaksitoista tuntia myöhemmin.

Päädyimme Timin ja Michaelin, molemmat ovat saksalaisia, kanssa käymään täällä minun asunnollani ja näytin heille paikkoja. Istuimme vilpolassa ja nautimme maisemista. Sain vähintään puolet vuokrasta takaisin henkisenä pääomana, niin otettuja he tuntuivat olevan asumuksestani. Alan tottua liikaa siihen, että syön aamiaista hienon maiseman edessä lämpenevässä Australian talvessa.

Kuten kaikkien bileiden, myös Autonomy Dayn täytyy loppua joskus. Joskus tarkoitti tänään noin puoli viittä, jolloin suurin osa ihmisistä oli jo jatkanut matkaansa. Osa nukkumaan, osa heräilemään, osa jatkamaan juhlintaa.