Launtaina jätin matalan Newcastlen taakseni ja suuntasin Sydneyhin. Matkakumppaneina minulla oli saksalaisveikot Micheal ja Tim, joista jälkimmäisellä oli muuta ohjelmaa Australian sykkivässä keskuksessa. Aurinko paistoi ja minusta tuntui, että nyt pääsen viimein kiinni siihen, mitä haluan Australiassa tehdä.
Kolmen tunnin junamatkan jälkeen astuimme ulos rautatieasemalla, hyvästelimme Timin ja lähdimme etsimään Big Hostellia, jota ruotsalaisvaihtari oli suositellut minulle. Heti ensiaskeleista tunsin, että olen suurkaupungissa. Pilvenpiirtäjien väliin jäi siniset varjot aurinkoisesta ilmasta huolimatta, ja ilma oli kirpeämpää kuin lähtiessä. Minusta tuntui kuin olisin saapunut syksyiseen New Yorkiin.
Löysimme hostellin, joka maksoi 29 dollaria yöltä. Se sijaitsee Elizabeth Streetillä, parin korttelin päässä juna-asemasta. Tavoitteena oli käydä katsomassa oopperatalo ja Harbour Bridge ja sen jälkeen suunnata Sydneyn yöelämään. Jätimme tavarat huoneeseemme, nakkasimme takit niskaan ja kaappasimme kartan kouraan. Ilmainen bussi kiertää Elizabeth ja George Streetillä, mutta päätimme kävellä.
Puolen tunnin päästä näimme ensimmäiset vilaukset satamasta. Jo viistosti paistava aurinko heijastui kiiltävistä pilvenpiirtäjistä, ja Harbour Bridgen vaikuttava silhuetti paljastui hitaasti kun astelimme satamaan. Aurinko alkoi lämmittää enkä voinut karistaa hymyä huuliltani.
Niemen päässä oli kaikille tuttu Sydneyn oopperatalo. Yllätykseni se koostui useammasta rakennuksesta, jotka olivat kuin kopioita toisistaan. Ylös johtavilla portailla aasialaiset ottivat sata kuvaa minuutissa, eurooppalaiset turistit puolet vähemmän. Jazzahtava livemusiikki kiemurteli vedenrannan ravintoloista. Olin löytänyt palan suurta maailmaa, joka Newcastlessa tuntuu olevan niin kaukana.
Kiersimme rakennuksen ja kävimme sen sisällä, mutta sisätilat eivät olleet yhtä hulppeat kuin laatoilla päällystetty ulkokuori. Pitkän matkan väsyttämänä meillä oli jo nälkä, mutta emme löytäneet mistään pikaruokalaa, joten ostimme pienestä kojusta keksipaketin ja limukkaa. Niiden kanssa istuimme odottamaan auringonlaskua penkeillä, josta näimme koko sataman.
Pilvet punertuivat nopeasti, ja etsimme parasta kuvakulmaa. Ihmisiä näkyi pieninä pisteinä Harbour Bridgen päällä. Kiipeilyreissu maksaa kuulemma parisataa dollaria, mutta näkymät ovat varmasti hienot.
Kun aurinko sukelsi sataman rakennusten taakse, lähdimme kiertämään kohti Harbour Bridgeä. Pienen harhailun jälkeen löysimme perille ja aloimme ylittää pitkää siltaa. Lepakkojen hahmot vilisivät oopperatalon valkoisen pinnan yli, ja silta tärisi autojen ylittäessä sitä. Aina kymmenen metrin välein pysähdyimme ottamaan yökuvia maisemista, mutta luulen, että mikään niistä ei onnistunut.
Kävelimme sillan päästä päähän, minkä jälkeen palasimme keskustaan. George Streetiltä löysimme kaksi hyvin erilaista pyhättöä: McDonald'sin, jossa tyydytimme ruumiimme tarpeet, ja kolmikerroksisen Apple Storen, jonka ikkunan takaa ihailimme teknokratian uskonkappaleita.
Sydneyssä sykkii aasialainen sydän. Suurin osa vastaantulijoista näytti aasialaisilta ja kauppojen kassat olivat pääosin idästä. Keskustan hienommilla alueilla liikennevaloissa odottavien kiiltävien autojen kuskitkin eivät olleet valkoihoisia.
Nähtävyyksien jälkeen aloimme etsiä baaria. Niitä oli kyllä joka kadunkulmassa, mutta päätimme kävellä hostellin suosittelemaan Bar 333:een. Paikka oli hieno, mutta ei baarina mitenkään erikoinen. Juttelin Michaelin kanssa asioista maan ja taivaan välissä, mutta välillä meillä oli kommunikaatio-ongelmia. En saanut selvää hänen saksalaisväritteisestä aksentistaan (”zi put zi cupz in zi 'ole”) ja toisinaan etsimme yhteistä sanastoa hänen iPhonestaan. Matkan aikana pääsimme kuitenkin suomalaiseen yhteisymmärrykseen: olimme suurimman osan ajasta hiljaa.
Ensimmäisestä baarista lähdimme etsimään toista ja tuntien harhailun ja epäröinnin jälkeen päädyimme Scubariin, jota mainostettiin reppumatkaajien tapaamispaikkana. Paikalla oli kuitenkin lähinnä paikallisia miehiä, jotka luultavasti olivat kuulleet saman huhun. Lopulta siis hiivimme takaisin hostellille ehkä yhden aikaan. Ehkä minun täytyy valloittaa Sydneyn yöelämä myöhemmin isommalla joukolla varustettuna.
Hostelli oli varsin viihtyisä ja puhdas, joten aamulla heräsimme voimaantuneina ja valmiina valloittamaan Sydney Aquarium, eli Sydneyn vesimaailma. Maksoimme 25 dollaria sisäänpääsystä ja näimme kiloittain erinäköisiä eväkkäitä. Parasta oli kävellä vedenalaisissa käytävissä ja katsoa, kuinka valtavat paholaisrauskut liitivät hiljaa pään yli. Ja oli siellä julmannäköisiä haitakin. Ja kaksi merilehmää.
Paluumatka meni junassa mukavasti, sillä huutavien lasten äänet peittivät alleen takanamme istuvan teknoystävän kuulokkeista kantautuvan suhinan. Osa Sydneystä oli siis valloitettu, seuraavaksi täytyy tehdä lisää sotasuunnitelmia ja suunnata kiikarit uuteen kohteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti