Yhdet yöunet myöhemmin matkan väsymys ja riemu ovat menneen talven lumia. Newcastle kuitenkin toivotti minut takaisin lämpimällä ilmalla ja kilokaupalla auringonsäteitä. En tiedä, miten selviän kesästä tai edes keväästä, kun kauppareissulla hiki valui kuin keskikesällä Suomessa. Toisaalta mäillä (mäkkiillä, kuten sanoisin jos olisin kotona) saattoi olla asian kanssa jotain tekemistä.
Tein tänään ruokaa, jota joudun syömään seuraavat pari päivää. Siinä oli riisiä, jauhelihaa, tomaattia ja porkkanaa, jotka erikseen tai taitavan kokin hyppysissä antaisivat kunnon aterian. Voisin kirjoittaa uusavuttoman reseptikirjan. Sen sijaan, että se olisi tarkoitettu uusavuttomille, sen olisi kirjoittanut sellainen.
Erääseen kouluprojektiin tarvitsen valokuvan. Paikallisessa tavaratalossa onkin kätevä palvelu, joissa kuvat voi ladata CD:ltä, muistitikulta tai -kortilta ja tulostaa parissa kymmenessä minuutissa tiskiltä. Yhden normaalikokoisen valokuvan hinnaksi tulee 15 senttiä, eli noin 10 kotimaista senttiä, mikä tuntuu häviävän pieneltä. Laatu näyttää olevan hyvä ja palvelu toimii. Lukuun ottamatta sitä, että kone tilttasi kaksi kertaa, koska se ei suostunut lukemaan muistitikkuani.
Siitä johtuukin mieleeni asia, jota mietin pari päivää sitten: onko verbi tiltata perua niistä ajoista, kun flipperit antoivat virheilmoituksen, kun joku kallisti niitä ja yritti siten vaikuttaa pallon liikkeisiin? Näytöllä näkyvä TILT! ei siis viittaakaan siihen, että koneeseen tuli vika, vaan että joku kallisti sitä. Ajan saatossa kallistaminen jäi pois ja jäljellä on vain nykyäänkin kovin käyttökelpoinen verbi tiltata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti