Kun joku lähestyy sinua baarissa kokislasi kädessä, tämä on varmaa. Hän on Jeesuksen asialla.
Eilen kampuksen baarissa seuraamme lyöttäytyivät mies ja nainen, jotka olivat noin kaksikymppisiä. He esittelivät itsensä ja kyselivät meiltä, mitä teemme täällä Newcastlessa. Keskustelussa kävi ilmi, että he olivat USA:sta ja tulivat tänne kuudeksi viikoksi auttamaan paikallista Student Life -järjestöä. Omien sanojensa mukaan he jalkautuvat paikallisiin baareihin ja tilaisuuksiin tutustuakseen ihmisiin.
Jeesusta ei ollut vielä mainittu kertaakaan, mutta arvasin, että hän oli kaiken takana. Kun poika mainitsi järjestön nimen Yhdysvalloissa – jotakin-jotakin-jotakin of Christ – sain viimein varmistuksen. Poika ei kuitenkaan yrittänyt koko ajan kääntää puhetta uskoon, siihen ainoaan oikeaan tietysti, vaan hän tuntui keskustelevan ihan tutustumisen ilosta. Nostan hattua siitä.
Minua kuitenkin kiinnosti hänen tarinansa ja hänen uskonsa, joten kyselin häneltä, miten hän oli päätynyt tähän tilanteeseen sekä vaikeita kysymyksiä uskonnoista yleensä. Hän kertoi tarinansa, joka monesti tuntuu toistavan samaa kaavaa: hän oli elänyt college-vuosinaan perinteistä opiskelijaelämää alkoholin ja juhlimisen läpitunkemana, kunnes eräänä iltana hän saavutti pohjan ja löysi Jumalan.
Aikaisemmista kokemuksista johtuen minua kiinnosti hänen suhtautumisensa hirmuliskoihin, eli dinosauruksiin. Kun kysyin, kannattiko hän evoluutioteoriaa vai kreationismia, hän sanoi lauseen, jonka voisin painaa t-paitaan: ”Creationism – it just makes more sense.”
Evoluution parissa kasvaneelle on helppoa naurahtaa ivallisesti näille tietämättömille moukille, jotka sulkevat silmänsä tieteellisiltä tosiseikoilta. Toisaalta koulussa opetetut teoriat ovat omalla tavallaan uskonkappaleita myös tieteellisesti suuntautuneille ihmisille. Kuka meistä on nähnyt evoluution toiminnassa? Kuka meistä on laskenut maapallon iän itse?
Ehkä merkittävin ero on siinä, että evoluutioteoria on nimensä mukaisesti teoria. Teorian luonteeseen kuuluu, että sitä muokataan sitä mukaa, kun uutta tietoa tulee. Kreationismi ei kuitenkaan ole kaikille teoria, se on totuus. Ihanteellisessa maailmassa uudet havainnot täydentävät ja muokkaavat teoriaa; järkkymättömän totuuden edessä uudet havainnot muokataan totuuteen.
Poika myönsi minulle, että hän ei tiedä kovin montaa faktaa, jotka tukisivat kreationismia jos sitä verrataan evoluutioteoriaan. Sillä ei kuitenkaan ollut hänelle merkitystä. Hän uskoi – oikeastaan hän tiesi –, että Jumala on kaiken takana.
Viime viikolla tapasin uskovaisia, jotka puhuivat Taivaasta rauhaisa hymy huulillaan. He olivat omiensa keskuudessa. Tämä poika puhui uskostaan varovaisesti. Hymy muuttui välillä irvistykseksi, kun hän mietti kysymyksiä, joihin hän ei aiemmin ollut joutunut vastaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti