Tunnisteet

12 apostolia (1) Aasia (1) Adelaide (1) aerobic (2) Alice Springs (1) arvoitus (1) Australia (13) automatka (1) Ayer's Rock (3) Backpackers Hostel (1) benji-hyppy (1) big brother (1) bloggaus (6) Blue Lagoon (1) body attack (2) body pump (1) Brandon Sanderson (1) Broken Hill (1) buzz (1) Christchurch (1) Cold Rock Ice Creamery (1) Coober Pedy (2) delfiini (1) Deutchland (1) duck face (1) elektroniikka (2) elintaso (1) elokuva (1) ennustaminen (1) eutanasia (1) Fidzi (4) Fiji (1) Flinders Ranges (2) Geelong (1) haiku (1) hintataso (2) hostelli (1) ikoni (1) journalismi (1) kajakki (1) karma (1) Kata Tjuta (1) kenguru (1) Keski-ikäiset naiset (1) KFC (1) kirjoituskilpailu (1) kotiinpaluu (1) Kuinka kuulostaa älykkäältä (2) kulttuurishokki (2) kuu (1) lapsuus (2) Leivänheitto (1) lemmikkieläin (5) logo (1) lucid dreaming (1) Maalarinteippi (1) Mars (1) matkailu (1) matkakertomus (2) matkapuhelin (1) matkatavarat (1) Melbourne (1) Memorial Hall (1) muistelmat (2) muistot (1) naapurikateus (1) Nadi (1) Nevis Arc (1) Nevis Bungy (1) Newcastle (13) Newsweek (1) nisäkkyys (1) oopperatalo (1) opaalit (1) opas (1) Orroroo (1) pikaruoka (1) poliisi (1) Port Macquarie (1) prototyyppi (1) road trip (16) Road Trip Vol. 2 (2) Robert Jordan (1) runous (1) ruoka (4) Saksa (1) saksalaiset (1) selkouni (1) seurapiirit (1) shoppailu (1) sijamuodot (1) sosiaalisen median pelisäännöt (1) Sun Moon lake (1) suomen kieli (6) Suomi (2) Sydney (4) Taipei (11) Taipei 101 (1) Taipei Zoo (1) Taiwan (4) Torquay (2) tuo kaunis kieli (1) Uluru (5) Uusi-Seelanti (8) vaatetus (1) vaihto-opiskelu (3) Vesa Keskinen (1) vihannekseksi muuttuminen (1) vihannes (1) Viisikko (1) Wheel of Time (1) word of mouth (1) yliopisto (1) ystävät (1) yöelämä (4)

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Delta-jengi Down Under

Tiistain Amazing Race osoittautuikin jännittävän seikkailun sijaan lähinnä yliopistoesittelyksi, jonka rasteilla kierrettiin yliopiston kirjastot, toimistot, atk-tilat ja muut opiskelijoille tärkeät rakennukset. Häpeän myöntää, että Lizards ei lukuisista saksalaisjäsenistään huolimatta kyennyt hyvään suoritukseen. Tulosluettelossa oli viimeisessä kolmanneksessa, mistä syytän huonoa valmistautumista ja loukkaantumisia harjoittelukaudella.

Jos itse Amazing Race oli oikeastaan Amazing Bore, illan vaihtaribileet olivatkin sitten jotain ihan muuta. Ne olivat nimittäin kohtalaisen keskinkertaiset – jopa siihen pisteeseen asti, ettei kukaan muistane niistä mitään. Eikä tämä johdu nautituista alkoholiannoksista, vaan siitä, ettei niissä ollut mitään muistettavaa.

Todellinen opiskelijaelämä tuli tutuksi vasta, kun John kutsuttiin kontaktiensa kautta Edwards Hallin opiskelija-asuntolaan. Saksalaisen vahvistuksen, Simonin, kanssa lyöttäydyimme mukaan. Kyseessä oli siis tavallinen tiistai-ilta, mutta käytävät olivat täynnä yliopistonuoria, suurin osa alle kaksikymppisiä, jotka nauttivat vapaudestaan. Käytävävahdit yrittivät estää opiskelijoita pelaamasta juomapelejä, sillä kortit ja juominen olivat sallittuja, mutta vain toisistaan riippumattomina. Käytävävahdit myös hajottivat väkijoukkoja, jotka seisoskelivat käytävällä, koska se on ilmeisesti paloturvallisuuden kannalta vaarallista.

Lopulta vahdit ilmoittivat, että vartijat ovat tulossa hajottamaan Edwards Hallin bileet ja opiskelijoita kehotettiin siirtymään alakertaan. Siellä kaikuivat amerikkalaisissa college-elokuvista tutut ”chug, chug” -huudot. Luulen, että kampuksen ulkopuolinen asunto on ihan sopiva minulle.

Tänään oli varsinainen kaikille opiskelijoille suunnattu orientaatio. Kuuntelimme aamulla pari tuntia propagandaa Newcastlen yliopistosta, minkä jälkeen keskustelimme oppimaan oppimisesta, ryhmätyöskentelystä ja muista yliopistoelämässä tarvittavista taidoista. Onneksi sanottu tuntui tutulta– ja tylsältä – muuten alkaisin epäillä ovatko Oulun yliopistossa vietetyt vuodet menneet ihan ohi korvien.

Tästä viikosta on päällimmäisenä jäänyt mieleen se, että australialainen käsitys aterioiden sisällöstä ei vastaa välttämättä suomalaista. Aamiainen voi olla mehua ja muffinssi tai pannukakku kermavaahdolla ja siirapilla, lounas on poikkeuksetta valkoista leipää ja paikallista makkaraa, illallinen on samaten valkoista leipää ja makkaraa. Välipalaksi voi jokainen halutessaan ostaa sämpylän, johon voi laittaa vaikka herkullisia sipsejä karkkiautomaatista. Ehkäpä sitä täällä päin kutsutaan välipala-automaatiksi.

Nyt voin henkäistä hetken, pestä pyykkiä kylmällä vedellä, säilyttää perunoita huoneenlämmössä ja nauttia tuuletusta huoneesta (minulla on jatkuva ilmastointi kiitos yksinkertaisten lasien).

p.s. Ei kannata uskoa jos aiemmin tuntematon henkilö ehdottaa oikoreittiä tuntemattomalla alueella. Oikoreitti saattaa paljastua puolen tunnin lenkiksi mäkisessä maastossa, minkä jälkeen palataan aloituspaikkaan. Ja saksalaistenhan piti olla hyviä kartanluvussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti