Tunnisteet

12 apostolia (1) Aasia (1) Adelaide (1) aerobic (2) Alice Springs (1) arvoitus (1) Australia (13) automatka (1) Ayer's Rock (3) Backpackers Hostel (1) benji-hyppy (1) big brother (1) bloggaus (6) Blue Lagoon (1) body attack (2) body pump (1) Brandon Sanderson (1) Broken Hill (1) buzz (1) Christchurch (1) Cold Rock Ice Creamery (1) Coober Pedy (2) delfiini (1) Deutchland (1) duck face (1) elektroniikka (2) elintaso (1) elokuva (1) ennustaminen (1) eutanasia (1) Fidzi (4) Fiji (1) Flinders Ranges (2) Geelong (1) haiku (1) hintataso (2) hostelli (1) ikoni (1) journalismi (1) kajakki (1) karma (1) Kata Tjuta (1) kenguru (1) Keski-ikäiset naiset (1) KFC (1) kirjoituskilpailu (1) kotiinpaluu (1) Kuinka kuulostaa älykkäältä (2) kulttuurishokki (2) kuu (1) lapsuus (2) Leivänheitto (1) lemmikkieläin (5) logo (1) lucid dreaming (1) Maalarinteippi (1) Mars (1) matkailu (1) matkakertomus (2) matkapuhelin (1) matkatavarat (1) Melbourne (1) Memorial Hall (1) muistelmat (2) muistot (1) naapurikateus (1) Nadi (1) Nevis Arc (1) Nevis Bungy (1) Newcastle (13) Newsweek (1) nisäkkyys (1) oopperatalo (1) opaalit (1) opas (1) Orroroo (1) pikaruoka (1) poliisi (1) Port Macquarie (1) prototyyppi (1) road trip (16) Road Trip Vol. 2 (2) Robert Jordan (1) runous (1) ruoka (4) Saksa (1) saksalaiset (1) selkouni (1) seurapiirit (1) shoppailu (1) sijamuodot (1) sosiaalisen median pelisäännöt (1) Sun Moon lake (1) suomen kieli (6) Suomi (2) Sydney (4) Taipei (11) Taipei 101 (1) Taipei Zoo (1) Taiwan (4) Torquay (2) tuo kaunis kieli (1) Uluru (5) Uusi-Seelanti (8) vaatetus (1) vaihto-opiskelu (3) Vesa Keskinen (1) vihannekseksi muuttuminen (1) vihannes (1) Viisikko (1) Wheel of Time (1) word of mouth (1) yliopisto (1) ystävät (1) yöelämä (4)

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Verta, sappea ja myrkkyä

Iltapäivän puolella suuntasimme Dannyn kanssa kohti National Palace Museumia, jossa kuuleman mukaan on maailman suurin kokoelma kiinalaisia esineitä. Sisäänpääsy oli 160 dollaria ja itse näyttelyt olivat loppujen lopuksi aika samanlaisia: huone toisensa perään vaaseja, lautasia ja kaikkea pientä. Taipein nähtävyyksistä museo oli ehkä suurin pettymys. Toisaalta matkalla sinne tuli testattua Taipein linja-autot, jotka osoittautuivat ihan toimiviksi. EasyCard toimi niissäkin, joten ei tarvinnut alkaa sähläämään kolikoiden kanssa.

Tarkoitus oli myös mennä auringonlaskun aikaan Taipei 101:seen, mutta arvioimme lähtöajan väärin ja olimme perillä tornin juurella juuri kun aurinko alkoi laskea. Juoksimme valtavaan rakennukseen sisään ja etsimme hissit, joilla pääsisimme viidenteen kerrokseen ostamaan liput. Perillä katsoimme ikkunasta ulos ja auringon viimeiset säteet tulivat viistosti sisään. Lippujonosta huomasimme kuitenkin, kuinka paljon ihmisiä odotti aulassa pääsyä varsinaiseen hissiin, joten päätimme siirtää vierailukerran huomiselle. Liput maksoivat 600 dollaria, eli 15 euroa, joten emme halunneet kiirehtiä turhaan.

Kiertelimme vähän alueen kalliissa tavarataloissa ja ihmettelimme kaduilla esiintyviä taiteilijoita ja kummajaisia. Lopulta lähdimme kohti Snake Alleyta, yötoria varsin lähellä pääasemaa. Nimensä mukaisesti torilla myydään käärmeisiin liittyviä asioita ja paikan erikoisuus oli käärmeen verestä, sapesta ja myrkystä tehdyt shotit. Hostellissa olimme pyytäneet kirjoittamaan shottien nimen paperille ja sen avulla löysimme pienen ruokapaikan, jossa herkkuja tarjoiltiin. 100 dollarilla saimme eteemme kolme pientä shottilasia. Punainen lasi oli isoin, sitten sappi ja lopuksi pikkuruinen myrkkylasi. Hetken epäröinnin jälkeen kumosimme lasit yksi kerrallaan.



Nopeasti kulautettuna juomat eivät maistuneet mitenkään ällöttäviltä, lähinnä ehkä kirpeiltä. Kokemuksena ne jäivät kyllä mieleen ja olivat reissun tähänastinen kohokohta. Kaikkien Taipeihin matkaavien kannattaa kokeilla ehdottomasti tämä erikoisuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti