Kotona

Simonia, saksalaista vaihto-opiskelijatoveria, ei onnistanut. Hän ei saanut opiskelija-alennusta opiskelijakorttiinsa. Minä sain, koska olin täällä vaihto-ohjelman kautta, hän vain ulkomailla opiskelemassa. En välttämättä ymmärrä eroa, mutta se liittynee jotenkin siihen, että kun joku Australiasta... jos joku Australiasta tulee Suomeen opiskelemaan, hänkin saa paikalliset alennukset. Olen kuitenkin onnekas, sillä jokaisesta bussi- ja junamatkasta säästän ainakin puolet. Kun jossakin vaiheessa lähden kiertämään Australiaa, puolet on jo aika paljon.

Kävimme Simonin kanssa katsomassa tänään kampuksen parhaan menomestan, Bar on the Hillin, menoa keskellä päivää. Kävi ilmi, että siellä on ruokala, jonka tarjonta kalpenee suomalaisten yliopistoravintoloiden rinnalla mutta joka on kohtuullisen halpa ja tarjoaa kohtuullisen terveellistä evästä. Maksoin 4,4 dollaria, eli noin kolme euroa, lautasellisesta kanapastaa, joka maistui ihan hyvältä. Siellä luultavasti syön pitkinä koulupäivinä.

Kahden aikaan tulin asunnolleni Waratah Westiin, ja minua olivat vastassa talossa asuvat Amanda ja Danny. He vaikuttivat varsin mukavilta ja näyttivät vähän taloa. Minun täytynee silti kysyä erikseen jokaisen pikkuasian sijainti sitä mukaa kun niitä tarvitsen. Kävimme myös autolla paikallisessa supermarketissa, ja täytin ruokahyllyni ensiapuruoalla, jolla pääsen alkuun. En suoraan osaa sanoa hintatasosta, sillä otin hyllystä sen mitä tarvitsin vertaamatta Suomeen. Otin useimmiten halvinta mahdollista sorttia, joten vertaamisesta ei tule muuta kuin paha mieli. Avasin myös australialaisen tilin, jonne voin siirtää rahani euron romahtamiselta turvaan.

Kaupan kassa jutteli kovasti mukavia, kuten näyttää olevan asiakaspalvelijoiden laita, ja täytti ruokakassini suoraan tiskillä. Maissa on siis eroja: ennen Lidlissä oli todella lyhyet kassat, jolta tavarat piti kerätä takaisin kärryyn ja siitä kasseihin, Suomessa yleensä on pitkät kassat, joilta tavarat kerätään kanssaostajien ärtyneiden katseiden alla. Täällä kassa hoitaa sen puolestasi ja viihdyttää sinua samalla.

Talossa, jossa asun, ei ole lämmitystä. Australialaista asumista voi siis kokeilla myös Suomessa, jos potee kaukokaipuuta. Sammuta vain patterit, laita kaikki ikkunat vähän raolleen ja avaa pari kokonaan, jotta raikas ilma pääsee kiertämään. Huoneessani ei kuitenkaan ole sietämättömän kylmä, sillä villasukat pitävät lämpimänä. Paksu peitto on myös nukkujan paras ystävä.

Olen purkanut reppuni hyllyille. Asettanut tietokoneen ja paperini pöydälle. Olen oikaissut vaatteeni ja tänään oikaisin itseni ensi kertaa sängylle, jolla nukun seuraavat kuusi kuukautta.