Tänään oli ensimmäinen orientaatio-oppitunti, jossa käytiin läpi turvallisuusasiat ja yliopistoelämän perusteet. Lisäksi meidät jaettiin pienempiin ryhmiin, joissa kisaamme huomisessa Amazing Race -kilpailussa. Nyt minulla on mahdollisuus lievittää niitä traumoja, jotka jäivät Oulun yliopiston samanlaisesta kisasta.
Kisa alkaa huomenna yhdeksältä ja saamme kortin, joka oikeuttaa ilmaisiin matkoihin julkisissa kulkuvälineissä. Urheilullinen näkökulma on siis tällä pallonpuoliskolla vähempiarvoinen. Tai sitten yliopistolla on rahaa sponsoroida matkat, toisin kuin ylioppilaskunnalla kotona.
Ihmisiä oli tilaisuudessa joka lähtöön, samoin kuin missä tahansa opiskelijakokoontumisessa. Oli isoja, pieniä, leveitä ja kapeita. Valkoisia, keltaisia, mustia ja punaisia. Ja siinä olivat vasta paitojen värit. Tutustuin hostellissa saksalaiseen Simoniin, jonka kautta tutustuin joukkoon muita saksalaisia. Ehkä alan väittää ihmisille, että nimeni on Jürgen niin sopeudun hyvin joukkoon.
Achtung! Lizards-joukkue suuntaa huomenna kohti korkeinta koroketta. Jürgen, Hans, Birgitte, Heinz, Siegfried ja kumppanit nostavat kauniin mustapunakeltaisen lipun kohti taivasta voiton merkiksi.
Lopuksi kaunis saksankielinen runo, joka ilmaisee tunteeni uutta lempivaltiotani kohtaan:
kaljuunat Schiffsheck Schrei in die Luft
Zahl der rauschenden Waffen an die Front tanassa
Gewinn oder Verlust
völlig wurscht
denn wir sind auf ewig in Rom
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti