Delfiinikierros Port Stephensissä täytti tehtävänsä. Näin delfiineitä. Monta.
Eläintarhakierros Oakvalessa täytti myös tehtävänsä. Silitin kengurua, koalaa, lammasta, vuohta, wallabia, hevosta ja dromedaaria. Emua en silittänyt, sillä se oli varsin pelottava ilmestys. Kun katsoo isoja lintuja silmiin, niistä voi nähdä dinosauruksen katseen. Kun katsoo liskoja silmiin, niistä voi nähdä oman kuvansa.
Eläimet ovat kauttaaltaan varsin lemuisaa sakkia. Koalaa en saanut pitää sylissä, mutta aistin sen aromit vähän matkan päästä. Se näytti uniselta ja pelokkaalta. Koalat luultavasti maksavat turkillaan koko tarhan muiden eläinten ruoat, koska sitä turistit luultavasti tulevat katsomaan.
Kenguru puolestaan oli kuin iso koira, joka muistutti Hessu Hopoa. Ne olivat varsin vinkeitä otuksia. Australiassa oloni aikana minun täytynee nauttia niitä myös sisäisesti. Marketissa myydään kengurunlihaa, eivätkä pihvit ole tavallista nautaa paljon kalliimpia.
Delfiineistä sanotaan monesti, että ne ovat nisäkkäistä älykkäimpiä. Niiden aika tuntuu luonnossa kuluvan kuitenkin ruoan metsästykseen. Niiden pitäisikin tehdä sama hyppy kuin me ihmiset teimme joskus aikamme alkuhämärissä ja siirtyä maan – tai oikeastaan vedenviljelykseen. Sitten ne voisivat keskittyä tärkeisiin asioihin, kuten rahan ansaitsemiseen.
Port Stephensin kaltaisissa kohteissa ne voisivat myös sopia risteilyjen järjestäjien kanssa esiintymisajoista ja -palkkioista. Nämä vedenalaiset veljemme tarvitsevat vain vahvan esitaistelijan, joka johdattaa heidät syvästä merestä kalaisampien apajien äärelle.
Mistä muuten tietää, että delfiini on nisäkäs? Se on nisäkäs. Vink vink.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti