Maanantai. Kurssien alkamispäivä. Huomasin tänään ainakin sen, että kurssin sisällön selvittäminen kurssikuvauksen perusteella on varsin vaikeaa. Ne ovat täynnä suuria lupauksia tulevaisuudesta, hienoista tiedoista ja taidoista, mutta suoraa yhteyttä todellisuuteen niillä ei tunnu olevan, jos lukuun ei oteta Platonin ideoiden todellisuutta.
Aamu alkoi hyvin sillä, että löysin graafisen suunnittelun oppituntini. Luokan ulkopuolella odotti jokaiselta luonnolta löytyvät perustyypit: oli hiljainen tyttö, musiikkia kuunteleva kova jätkä, taiteellinen tyttö, hiljainen poika, ruma tyttö ja ruma poika, kauniita ihmisiä, tavallisen näköisiä ihmisiä ja ihmisiä noin yleensä.
Ennen tunnin alkua mietin, onko kurssi liian helppo minulle, sillä olen tutustunut Adobe Indesigniin jo aiemmin. Kun opettaja alkoi käydä läpi kurssitöitä, minuun iski marmorinkuulan kokoinen epätoivo. Ohjelmassa oli oppimispäiväkirja, joka tehtäisiin leikkaa ja liimaa -periaatteella, parin lehtisen suunnittelu ja pienempiä tehtäviä. Olen tottunut siihen, että Suomessa ilmaannun luennolle ja vastaan tentissä ja opintopisteet napsahtelevat tilille. Täällä näyttää silti, että kursseilla on enemmän tekemistä kuin laki sallii. Harmi, että Suomen laki ei päde tällä puolen maailmaa.
Luennon jälkeen esittelin itseni kurssin opettajalle. Kerroin taustastani ja hänen kasvonsa sulivat pikku hiljaa ystävällisestä ilmeettömään. Et ole opiskellut yhtään graafista suunnittelua, haluat suoraan osallistua toisen vuoden kursseille, olet puuhaillut jonkun koulun lehden kanssa joskus maailmassa. Mitä pitemmälle keskustelu eteni, sitä helpompia kursseja nainen minulle suositteli. Taloa ei voi rakentaa, jos perustukset eivät ole kunnossa, hän tiesi viisaasti.
Hän oli tietenkin osaksi oikeassa. Silti minusta tuntui, että hän piti minua vähän yksinkertaisena. Se saattoi johtua siitä, että en puhu englantia kuin natiivipuhuja ja olen opiskellut vain jossakin kaukaisessa Oulun yliopistossa. Pienemmästäkin sitä luulee keskustelukaverin hukanneen pari muumia laaksosta. Tai teletappia vihreiltä kummuilta, kuten täällä päin saatettaisiin sanoa.
Kun olin selvinnyt keskustelusta, aloin miettiä asiaa perinpohjaisesti. Ehkä hän oli täysin oikeassa. Ehkä se osoitti ylenkatsetta osaltani, että halusin suoraan mennä toisen vuosikurssille, vaikka en ole varsinaisesti opiskellut alaa. Siitä johtuen menen huomenaamulla katsastamaan toisen kurssin, joka on ensimmäisen vuoden opiskelijoille.
Journalismin kurssi vaikutti mielenkiintoiselta, vaikkakin työntäyteiseltä. Paikallisessa oppimisympäristössä, Blackboardissa, oli luennon jälkeen luettavaa kymmeniä sivuja siitä, mitä kaikkea piti tehdä. Piti osallistua nettikeskusteluun, pitää esitelmä, kommentoida muiden esitelmiä, tehdä diaesitys, kirjoittaa 1600 sanan juttu, haastatella sitä ja tätä. Kaikki ohjeet oli kirjoitettu tarkkaan kuin ne olisivat lakitekstiä.
Jutussa täytyy haastatella vähintään kahta henkilöä, kirjoittajan pitää ottaa oma kuva heidän kanssaan, jotta nähdään että he ovat oikeasti olemassa, jutun pitää olla täsmälleen annetun mittainen ja näin eteenpäin parin A4:n verran. Paperilla kaikki vaikutti kovin työläältä, mutta saa nähdä, millaiseksi työtaakka muodostuu todellisuudessa.
Iltapäivä päättyikin sitten tylsyyteen. Latinan kurssilla muut ihmiset olivat opiskelleet latinaa vain puolitoista vuotta, mikä tarkoitti sitä, että etenemistahti oli tuskallisen hidas. Huippukohta saavutettiin, kun historian jatko-opiskelija ja pari muuta oppilasta miettivät, mitä eroa on persoona- ja relatiivipronominilla. Tai oikeastaan, että mitä ne ylipäänsä ovat. Englantia äidinkielenään puhuvat eivät selvästikään ole samalla tavalla tutustuneet kielioppiterminologiaan kuin me pienen kielialueen ihmiset.
Latinan opettajat ympäri maailman ovat varsin omalaatuista sakkia, joten nyt näyttää siltä, että kurssin vetäjä käy kanssani torstaisin läpi Caesarin Gallian sotaa kurssitekstin sijaan. En ole ihan varma, miten siihen päädyttiin, sillä tunnin jälkeen menin vain juttelemaan mukavia ja kyselemään, miten kurssi jatkossa etenee. Ehkä ihan hyvä näin niin saatan jopa kehittyä latinassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti