Rauta, kynä, omantunnonarvo
Luku 13
Menestyksessä on kyse pitkäjänteisyydestä. Sain huomata tämän heinäkuun kääntyessä hitaasti elokuuksi Australian sateisessa ilmanalassa. Raskaat pilvet juoksivat taivaanrannassa välillä sylkien suuria pisaroita ulkonaliikkujien kiusaksi.
Leonora Pden talo oli saanut viimein kaikki asukkaansa. Näin heitä aika ajoin, mutta suurimmaksi osaksi kaikki pysyttelivät omissa oloissaan. Muiden elämän näki siitä, että asiat liikkuivat itsestään: pesuhuoneen ovi saattoi olla kiinni, vaikka olin itse sen vasta jättänyt auki, roskat oli viety ja tiskipöydällä oli likaisia astioita.
Tiskipöydällä oli likaisia astioita. Mutta ne eivät olleet minun. Itse olin ottanut tavaksi pestä käyttämäni astiat heti syömisen jälkeen. Kaikki eivät tehneet niin. Pannut ja kattilat löytyivät aina pestyinä kaapista, mutta lasit ja haarukat lojuivat likaisina ja käytettyinä valkoisilla lautaspedeillä. Niissä oli jotain irvokasta.
Eräs lautanen ja sen suklaalla tahrittu veitsi ovat jääneet erityisesti mieleen. En muista tarkalleen, milloin näin sen ensi kerran. Seuraavien päivien aikana muut astiat peseytyivät taianomaisesti, mutta nämä kaksi vain muuttivat paikkaansa tiskipöydällä. Kukaan ei halunnut myöntää niitä omikseen, mutta en tiedä, johtuiko se siitä, että veitsessä oli vihreä kahva vai se, että terää peitti vaikeasti irrotettava suklaa.
Pitkäjänteisyys. Heikompi mieli olisi murtunut, mutta minä pysyin vahvana. Laskin pesuvedet, mutta jätin kaksi kaverusta pesemättä. Minä en sortuisi – ikinä. Valehtelisin, jos väittäisin, että näin unia likaisista lautasista, mutta aina ollessani keittiössä katselin niitä. Niistä tuli jonkin suuremman merkki.
Onneksi suomessa on sille sana: sisu. Suomalainen sisu. Vaikka talosta loppuisi lautaset, en pesisi muiden jälkiä. Vaikka venäläiset vyöryisivät rajan yli, en tarttuisi harjaan.
Sitten eräänä päivänä ne olivat poissa. Tahrat oli pesty pois ja astiat olivat samanlaisia kuin muut. En tiedä, oliko sotkija siivonnut jälkensä vai oliko joku muu taipunut. Mutta yhden asian tiesin: minä olin pysynyt lujana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti