Taipei 101 oli hieno kokemus. Lippu ylös maksoi 400 dollaria, mutta näköalat olivat sen arvoiset. Saavuimme viiden aikaan tornin juurelle ja olimme ylhäällä hyvissä ajoin auringonlaskua ajatellen. Hissi oli todella nopea. Se kiidätti meitä ylös kilometrin minuuttivauhdilla, eli kuuttakymppiä. Silti matka ei tuntunut muuten kuin ilmanpaineena korvissa. Ylhäältä aukenivatkin näkymät joka puolelle Taipeihin. Kaupungin takana näkyi vuoria ja vehreitä kukkuloita.
Söimme kalliit jäätelöannokset odotellessamme auringonlaskua. Jäätelön koostumus oli hivenen erilainen kuin Suomessa, mutta suklaa oli silti hyvää. Kävimme myös ihan ylimmällä turistitasanteella, johon pääsi ilmaiseksi. Kun seisoin paikallani, minusta tuntui kuin torni olisi huojunut allani, mutta se saattoi olla pelkkää kuvittelua. Odotimme ylhäällä pimeän laskeutumista ja tallensimme näkymät kameroillamme. Joskus sitä kuitenkin pitäisi vain jättää kamera taskuun ja nauttia maisemista.
Alkuperäiset suunnitelmamme Hualienin kaupunkiin matkustamisesta kariutuivat siihen, että kaikki junat olivat jo täynnä. Loputal muutimme suunnitelmiamme täysin ja päätimme suunnata länsirannikolle. Infotiskillä tapaamamme länsimaalainen rouva neuvoi menemään Sun Lake Moon -alueelle, jota mainostetaan Taiwanin kauneimpana. Ostimme 700 dollaria, vähän alle kaksikymmentä euroa, maksavat liput luotijunaan, High Speed Trainiin. Ongelmia alkoi ilmaantua siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, että suurin osa halvoista majoituspaikoista paikan päällä oli jo varattu täyteen. En vielä tiedä, mitä loppujen lopuksi teemme, mutta joka tapauksessa lähdemme etelään 10.50:n junalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti