Tunnisteet

12 apostolia (1) Aasia (1) Adelaide (1) aerobic (2) Alice Springs (1) arvoitus (1) Australia (13) automatka (1) Ayer's Rock (3) Backpackers Hostel (1) benji-hyppy (1) big brother (1) bloggaus (6) Blue Lagoon (1) body attack (2) body pump (1) Brandon Sanderson (1) Broken Hill (1) buzz (1) Christchurch (1) Cold Rock Ice Creamery (1) Coober Pedy (2) delfiini (1) Deutchland (1) duck face (1) elektroniikka (2) elintaso (1) elokuva (1) ennustaminen (1) eutanasia (1) Fidzi (4) Fiji (1) Flinders Ranges (2) Geelong (1) haiku (1) hintataso (2) hostelli (1) ikoni (1) journalismi (1) kajakki (1) karma (1) Kata Tjuta (1) kenguru (1) Keski-ikäiset naiset (1) KFC (1) kirjoituskilpailu (1) kotiinpaluu (1) Kuinka kuulostaa älykkäältä (2) kulttuurishokki (2) kuu (1) lapsuus (2) Leivänheitto (1) lemmikkieläin (5) logo (1) lucid dreaming (1) Maalarinteippi (1) Mars (1) matkailu (1) matkakertomus (2) matkapuhelin (1) matkatavarat (1) Melbourne (1) Memorial Hall (1) muistelmat (2) muistot (1) naapurikateus (1) Nadi (1) Nevis Arc (1) Nevis Bungy (1) Newcastle (13) Newsweek (1) nisäkkyys (1) oopperatalo (1) opaalit (1) opas (1) Orroroo (1) pikaruoka (1) poliisi (1) Port Macquarie (1) prototyyppi (1) road trip (16) Road Trip Vol. 2 (2) Robert Jordan (1) runous (1) ruoka (4) Saksa (1) saksalaiset (1) selkouni (1) seurapiirit (1) shoppailu (1) sijamuodot (1) sosiaalisen median pelisäännöt (1) Sun Moon lake (1) suomen kieli (6) Suomi (2) Sydney (4) Taipei (11) Taipei 101 (1) Taipei Zoo (1) Taiwan (4) Torquay (2) tuo kaunis kieli (1) Uluru (5) Uusi-Seelanti (8) vaatetus (1) vaihto-opiskelu (3) Vesa Keskinen (1) vihannekseksi muuttuminen (1) vihannes (1) Viisikko (1) Wheel of Time (1) word of mouth (1) yliopisto (1) ystävät (1) yöelämä (4)

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Vastassa Australian Kemi

Joku kerran kuvaili Newcastlea Australian Kemiksi, mutta en uskonut sitä ennen kuin saavuin paikalle. Säätilalla oli luultavasti suuri vaikutus siihen, että Newcastle vaikutti harmaalta ja kylmältä lämpimän ja ystävällisen Taipein jälkeen. Taiwanissa oli myös hyvin helppo liikkua, vaikka en puhunut sanaakaan kiinaa. Juna-asemat, metrot ja julkinen liikenne yleensä oli todella hyvin järjestettyä ja puhdasta. Australiaan saavuttuani olen ollut hivenen hukassa kaikkialla, sillä opasteita ei ole oikeastaan missään. Se taas saattaa johtua siitä, että olen ollut liikkeellä pääosin jalan.

Ensivaikutelma Newcastlesta ei siis ollut äärimmäisen positiivinen. Matalat rakennukset eivät luoneet suurkaupungin tunnelmaa, ja kylmä ilma esti merestä nauttimisen. Newcastle Beach Hostel YHA oli tasoltaan kohtalainen ja sisälsi kaiken, mitä matkalainen tarvitsee. Paitsi ilmaisen Internetin. Suurin osa ihmisistä hostellissa oli ystävällisiä, mutta tunnelma oli hivenen erilainen kuin Aasiassa. Nukuin neljän hengen huoneessa, jossa seuraa minulle pitivät humalaansa poisnukkuva juoppo, kuorsauksen Intian mestari ja englantilainen pyöräilijä. Vanha juoppo oli luonnon ystävä, joten hän halusi pitää huoneen ikkunaa auki.

Hostelli järjesti grilli-illan läheisessä baarissa, joten sain ilmaista syötävää. Siellä juttelin myös miuden matkalaisten kanssa, joista monet olivat Pohjois-Amerikasta. Tapasin myös saksalaisen vaihto-opiskelijan, joka aloittaa opinnot samaan aikaan kuin minä. Hän aikoo kuitenkin majoittua yliopiston asuntoihin, joten hänestä ei ollut apua asunnonhaussani.

Tulin bussilla yliopistolle aamulla. Matka maksoi 3,3 dollaria, koska minulla ei ollut opiskelija-alennukseen oikeuttavaa korttia. Student hubista sain opiskelijakorttini, jossa ilmeisesti on nyt alennusmahdollisuus, joten pääsen kulkemaan vähän halvemmalla. Alun perin minun ei ilmeisesti pitänyt saada alennusta, koska olen vaihto-opiskelija, mutta en valita jos säästän edes jossakin.

Australia on varsin kallis maa. En ole vielä ehtinyt varsinaisiin marketteihin, sillä ne sijaitsevat jonkin matkan päässä yliopistolta ja keskustasta. Yliopiston ”ruokaloista” olen kokeillut vain Subway'ta, sillä muut ovat kiinni loman aikana. Puolikas subi maksaa 4,9 dollaria eli noin 3,5 euroa. Jos en väärin muista, Suomessa hinnat ovat samaa luokkaa. Harmillista vain, että Australiassa ei ole samanlaista yliopistoravintolakulttuuria kuin Suomessa, jossa mahansa saa täyteen hävyttömän halvalla.

Olen käynyt katsomassa tänään yhtä asuntoa yliopiston läheltä. Se oli siisti ja hyväkuntoinen, mutta siihen oli myös paljon hakijoita, joten en välttämättä saa sitä. Nyt 45 minuutin päästä lähden katsomaan toista asuntoa, joka on myös aivan yliopiston kupeessa. Tulin siihen tulokseen, että kaupunkiasuminen ei ole kovempien kustannusten arvoista, sillä julkinen liikenne on kohtuu kallista, eikä kaupunki välttämättä tarjoa valtavasti nähtävää. Pyrin siis asumaan lähellä yliopistoa, sillä siellä viettänen suurimman osan ajastani, ja maksan matkoista kaupungin suuntaan, kun minulla tulee sinne asiaa.

Vierailemani talo ilmoittaa huomenna, kenet otetaan vuokralaiseksi, joten huomenna tiedän myös, pitääkö minun jatkaa etsintöjäni. Sormet ristiin, että pääsen Waratah Westin alueelle ja pääsen asettumaan aloilleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti